Puutarhurit – biologisen monimuotoisuuden hoitajat

Puutarhurit – biologisen monimuotoisuuden hoitajat

Biologinen monimuotoisuus eli elämän monimuotoisuus maapallolla on elintärkeää planeettamme terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Biologinen monimuotoisuus on elämän perusta, aina rehevistä sademetsistä, joissa on lukemattomia kasvi- ja eläinlajeja, pienimpiin mikro-organismeihin, joilla on elintärkeä rooli ravinteiden kierrossa. Yksi monimuotoisten ekosysteemien tärkeimmistä ominaisuuksista on niiden vakaus ja joustavuus, mikä tarkoittaa, että luonnonjärjestelmän monimutkaisuus ja sen keskinäinen kytkeytyneisyys tekee siitä vakaan ja joustavan. Monimuotoiset ekosysteemit kestävät paremmin ympäristön muutoksia, kuten ilmastonmuutosta, tauteja ja luonnonkatastrofeja.

Esimerkki lajien tasapainon merkityksestä ekosysteemissä on suden, keskeisen petoeläimen, palauttaminen Yellowstonen kansallispuistoon Yhdysvalloissa. Susien toiminta sai aikaan positiivisen ekologisen tapahtumaketjun, jossa hirvikanta pysyi hallinnassa ja jatkuvasti liikkeellä. Tämä puolestaan mahdollisti kasvillisuuden elpymisen, kun hirvet eivät ylilaiduntaneet alueita. Laiduntamisen vähentyminen vaikutti suuresti muihin lajeihin ekosysteemissä. Eläinten ja kasvien monimuotoisuus lisääntyi, sekä muutokset vesistöissä ja koko ympäristössä olivat huomattavia. Tämä kokeilu osoitti, miten tärkeää on ylläpitää monipuolista lajistoa ekosysteemin vakauden ja joustavuuden tukemiseksi.

”Monimuotoiset ekosysteemit kestävät paremmin ympäristön muutoksia, kuten ilmastonmuutosta, tauteja ja luonnonkatastrofeja.”

Tavanomainen maatalous – merkittävä biologisen monimuotoisuuden köyhdyttäjä

Viime vuosikymmeninä biologinen monimuotoisuus on vähentynyt huolestuttavasti ihmisen eri toimintojen vuoksi. Kuten edellä esitetty Yellowstonen esimerkki osoittaa, niin yhden tai useamman lajin häviäminen aiheuttaa kielteisiä tapahtumaketjuja, jotka voidaan havaita välittömästi tai useiden vuosikymmenten kuluessa.

Tavanomaiseksi mielletylle maataloudelle on ominaista monokulttuuriviljely ja kemikaalien runsas käyttö. Nämä tekijät ovat ristiriidassa ekosysteemiä ohjaavan monimuotoisuuden kanssa. Monokulttuuri, eli yhden viljelykasvin kasvattaminen laajalla alueella, tarjoaa yhtenäisen elinympäristön, joka ei sovellu muille lajeille eikä näin tue lajiston monipuolisuutta. Kemiallisten tuotantopanosten, kuten torjunta-aineiden ja lannoitteiden, käytöllä on myös haitallisia vaikutuksia muihin kuin kyseisellä alueella viljeltäviin lajeihin, kuten pölyttäjiin, hyödyllisiin hyönteisiin sekä maaperän mikro-organismeihin.

Monokulttuurisen maatalouden vaikutukset biologisen monimuotoisuuden heikkenemiseen ovat valtaisat. Pölyttäjien häviäminen voi johtaa sadon vähenemiseen, millä on taloudellisia seurauksia viljelijöille ja elintarviketuotannolle. Hyötyhyönteisten ja maaperän mikro-organismien väheneminen voi johtaa kasvintuhoojien lisääntymiseen ja ravinteiden kiertokulun heikkenemiseen, mikä edelleen vähentää maatalouden tuottavuutta. Lisäksi biologisen monimuotoisuuden häviäminen maatalousmaisemissa ja niiden ympäristöissä voi häiritä ekosysteemipalveluja, kuten veden säätelyä ja luonnollista peto-saalisdynamiikkaa, mikä johtaa epätasapainoon ekosysteemien toiminnassa ja sietokyvyssä.

Monokulttuurisen maatalouden käsityksen mukaan maatila on kuin erillinen ”tehdas”, joka pyrkii maksimoimaan sadon tuottavuuden häiritsemättä muita lajeja, ottamatta huomioon, että maatila on osa laajempaa ekosysteemiä, johon sen toiminta vaikuttaa. Tämä voi johtaa biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen viljelymailla ja niiden ympäristössä, mikä vähentää ekosysteemipalveluja ja heikentää ekosysteemiä.

Kuvaus ravintoverkosta. Kuva: Jonna Kinnunen, AhlmanEdu

Maaperän ravintoverkko – ratkaiseva linkki biologisen monimuotoisuuden tukemisessa

Saksassa meneillään oleva pitkäaikainen ekologinen koe, Jena Experiment, osoittaa, että biologisesti monimuotoisemmat kasviyhdyskunnat kestävät paremmin kuivuutta ja tulvia. Niiden tuottavuus (kasvien biomassa) on korkeampi ja ne houkuttelevat monipuolisempia hyönteispopulaatioita kuin monokulttuurit. Monimuotoisemmissa järjestelmissä myös maaperän typpiyhdisteiden pitoisuudet ovat korkeampia. Tämä koe osoittaa, että ekosysteemien vakauden ja kestävyyden tukemiseksi on tärkeää ylläpitää monipuolista lajistoa ja biologisella monimuotoisuudella on positiivisia vaikutuksia myös maatalousjärjestelmissä.

Maaperän ekosysteemin näkökulmasta katsottuna monipuolisempi kasviyhteisö tarkoittaa monipuolisempaa, tasapainoisempaa ja vakaampaa maaperän mikrobistoa. Miksi? Suuri osa kasvien yhteyttämistuotteista vapautuu maaperään juuristoon (ritsosfääriin) mikro-organismien ravinnoksi. Monipuolisempi kasvisto tuottaa monipuolisempia yhdisteitä, jotka puolestaan houkuttelevat erityyppisiä mikrobilajeja luokseen. Kuten edellä mainittiin, lajien runsaslukuisuus ja niiden vuorovaikutuksen monimuotoisuus tukee vakaata ja joustavaa ekosysteemiä, jossa jokaisella lajilla on oma tärkeä roolinsa.

Toinen inspiroiva esimerkki maatilan biologisesta monimuotoisuudesta on esitetty elokuvassa ”The Biggest Little Farm”. Elokuvassa Apricot Lane Farms -tilan huonokuntoinen ja monokulttuurinen maa-alue muutettiin kukoistavaksi ja monimuotoiseksi maatilaksi uudistavien viljelykäytäntöjen avulla. Tilan huonokuntoinen maa-alue uudistettiin runsaalla kompostilla sekä istuttamalla monipuolisia viljelykasveja. Eläimet otettiin mukaan tuholaistorjuntaan ja osaksi ravinteiden kierrätystä. Tilan biologisen monimuotoisuuden ja maaperän terveyden vahvistuessa luotiin myös elinympäristöä hyödyllisille hyönteisille ja luonnonvaraisille eläimille, mikä johti myös tilan yleisen tuottavuuden ja resilienssin lisääntymiseen. Tämä tosielämän esimerkki osoittaa, että uusiutuvat viljelykäytännöt voivat edistää luonnon monimuotoisuutta viljelymailla. Se todistaa myös, että maaperän vaaliminen on jokaisen tuottavan ja tasapainoisen ekosysteemin perusta.

Ruoanviljelyn ei siis tarvitse rasittaa muita planeetan lajeja. Maataloutta voidaan ja sitä pitäisi hyödyntää ekosysteemien elvyttämiseen ja elinympäristöjen luomiseen erilaisille kasvi- ja eläinlajeille samalla, kun viljellään runsaasti ravitsevaa ruokaa.

”Maaperän vaaliminen on jokaisen tuottavan ja tasapainoisen ekosysteemin perusta.”

7. luokan oppilaita tutustumassa AhlmanEdun pysyvään penkkiviljelmään. Kuva: Jenni Arjoranta

Fusillin Living Lab: AhlmanEdun pysyvä penkkiviljelmä

AhlmanEdun penkkiviljelmä edistää aktiivisesti luonnon monimuotoisuutta. Vihannespuutarha on suunniteltu ja sitä hoidetaan niin, että se edistää monimuotoista ekosysteemiä ja tukee erilaisten kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuutta.

Yksi tärkeimmistä penkkiviljelmän metodeista on AhlmanEdun tilan materiaaleista valmistetun ja runsaasti paikallisia mikro-organismeja sisältävän bioaktiivisen kompostin käyttö. Maaperän mikro-organismit, kuten bakteerit, sienet, alkueläimet ja sukkulamadot, ovat olennainen osa joustavan ja lajirikkaan ympäristön ylläpitämisessä ja tukemisessa. Mikro-organismit kierrättävät ravinteita, muokkaavat maaperän rakennetta, parantavat vedenpidätyskykyä, kasvattavat ravinteikkaita kasveja ja, kuten edellä mainittiin, tarjoavat perustan, jonka varaan kasvien ja eläinten biologinen monimuotoisuus voi rakentua.

Kompostoinnin ohella kateviljely on toinen kestävä hoitokäytäntö AhlmanEdun penkkiviljelmällä. Kateviljelyllä voidaan tukea luonnon monimuotoisuutta. Orgaanisen jätteen kompostointi auttaa parantamaan maaperän terveyttä ja tarjoaa elinympäristön maaperän mikro-organismeille. Erilaisten katteiden käyttö viljelmällä puolestaan auttaa säilyttämään kosteutta ja edistämään tervettä maaperää, mikä osaltaan tukee kasvien kasvua ja biologista monimuotoisuutta.

Kumppanuuskasviviljelyssä kasvatetaan rinnakkain eri kasvilajeja, jotka hyötyvät toisistaan joko torjumalla tuholaisia, houkuttelemalla hyödyllisiä hyönteisiä tai tarjoamalla ravinteita naapurikasveille. Tämä käytäntö, jota myös AhlmanEdun penkkiviljelmällä hyödynnetään, auttaa luomaan puutarhaan tasapainoisemman ekosysteemin ja vähentää kemiallisten ja rikkakasvien torjunta-aineiden tarvetta.

Penkkiviljelmällä viljellään myös kotoperäisiä kasvilajeja. Kotoperäiset kasvit sopeutuvat hyvin paikalliseen ekosysteemiin ja tarjoavat ravintoa ja elinympäristöä paikallisille luonnonvaraisille eläimille sekä pölyttäjille, kuten mehiläisille ja perhosille. Tämä elinympäristö houkuttelee ja tukee erilaisia hyönteispopulaatioita, mikä puolestaan tukee laajempaa ravintoverkkoa.

Lisäksi AhlmanEdun penkkiviljelmän lähettyvillä on lahopuutarha ja paahdeniitty, jotka tarjoavat elinympäristöjä hyönteisille, linnuille ja nisäkkäille ja täten myös lisää monimuotoisuutta penkkiviljelmän ympäristössä. Myös lintujen ruokintapaikat ja hyönteishotellien kaltaiset elementit tarjoavat lisää elinympäristöjä eläimille, sillä ne luovat linnuille, hyönteisille ja muille luonnonvaraisille eläimille mahdollisuuksia löytää suojaa, ruokaa ja vettä puutarhasta. Tämä lisää ekosysteemin biologista monimuotoisuutta.

”Jokaisella teolla, jonka teemme biologisen monimuotoisuuden tukemiseksi, voi olla merkitystä.”

AhlmanEdun monimuotoinen pysyvä penkkiviljelmä. Kuva: Jenni Arjoranta

Lykätä ja harventaa niittotöitä?!

Aivan oikein! Tasaisesti leikattu nurmikko voi olla puutarhan kauneusvaatimus, mutta se vie pölyttäjiltä myös arvokkaan ravinnonlähteen ja elinympäristön. Lyhyeksi leikatut nurmikot rasittavat kasveja ja kasvien fotosynteesistä ravintoa saavia mikro-organismeja. Kauneus on katsojan silmissä, ja surisevien hyönteisten silmät ja vatsat pitävät varmasti kukkivista niityistä. Yleisen monimuotoisuuden ja maaperän mikro-organismien vuoksi niitto pitäisi tehdä vasta kun kukinta-aika on ohi.

Kotipuutarhan biologisen monimuotoisuuden tukemiseksi voidaan toteuttaa useita käytännön toimia (joista osa on lueteltu edellä). Kaikki kuitenkin alkaa terveestä maaperästä. Yhteenvetona voidaan todeta, että luonnon biologinen monimuotoisuus on elintärkeää planeettamme terveyden kannalta. Se tarjoaa vakautta, joustavuutta ja ekosysteemipalveluja, jotka ovat välttämättömiä sekä luonnon ekosysteemille että ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Ottamalla käytännön askelia biologisen monimuotoisuuden tukemiseksi kotipuutarhoissamme, voimme kuitenkin auttaa säilyttämään ja edistämään elämän monimuotoisuutta maapallolla.

Jokaisella teolla, jonka teemme biologisen monimuotoisuuden tukemiseksi, voi olla merkitystä: istutamme erilaisia kasvilajeja, vältämme haitallisten kemikaalien käyttöä ja omaksumme kestäviä puutarhanhoitokäytäntöjä. Tunnustakaamme biologisen monimuotoisuuden merkitys ja pyrkikäämme suojelemaan ja säilyttämään sitä nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi.

Terveisin,

Dora Tkalec
projektipäällikkö, AhlmanEdu