Kaikki AhlmanEdun lehmät ovat suomenkarjaa
Geneettisesti arvokas AhlmanEdun suomenkarja tuo elävän maaseudun kaupunkiin laiduntamalla tiiviin asuinalueen tuntumassa vain viisi kilometriä Tampereen keskustasta. Oppimisympäristönä toimivassa navetassamme on 41 lypsävää, jotka kaikki edustavat länsisuomenkarjan harvinaisia sukulinjoja. Lisäksi navetassa on nuorkarjaa reilut 40 yksilöä.
Alkuperäisrotuihin lukeutuvan suomenkarjan elinvoimaisuus on paitsi kulttuurihistoriallisesti arvokasta, myös luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellistä. Yksi tapa säilyttää arvokkaat sukulinjat on säilyttää ne elävänä tuotannossa maatiloilla sekä erikoistuneilla geenipankkitiloilla, joilla ylläpidetään erityyppisiä karjasukuja. Geenipankkikarjoja on AhlmanEdulla (länsisuomenkarja), Kainuun ammattiopiston navetassa Kajaanissa (itäsuomenkarja) ja Ammattiopisto Lappian navetassa Tervolassa (pohjoissuomenkarja). Eläimiä on myös koulutiloilla ja yksityisillä omistajilla. Lisäksi rotujen geeniainesta säilytetään pakastamalla sukusoluja ja alkioita geenipankkiin. Eläingeenivarojen säilytysohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.
Suomenkarjan pitkä sopeutuminen pohjoisiin olosuhteisiin on tuonut niiden lihaan ja maitoon hienoja ominaisuuksia. Suomenkarjan maidossa on melko runsaasti valkuaista ja rasvaa, ja se juoksettuu hyvin. Maito sopii siten erinomaisesti juustojen ja hapanmaitotuotteiden valmistukseen. Ahlmanilla on erinomaisia kokemuksia suomenkarjan maidon jalostamisesta arvostetuiksi tuotteiksi. Suomenkarjan lihaa on myös tutkittu mureus- ja aistinvaraisin kokein. Tutkimuksissa on todettu, että se on kaikilla laatumittareilla mitattuna yhtä laadukasta kuin niin kutsuttujen pihvikarjarotujen liha.
Suomessa on vielä tallella suomenkarjan lisäksi muitakin vanhoja alkuperäisrotuja, kuten suomenhevonen, suomenlammas, kainuunharmas ja erilaiset maatiaiskanarodut. Alkuperäisrodut joutuivat 1960-luvulla väistymään vanhanaikaisina ja heikompituottoisina. Sen seurauksena suomen maatiaissika ja sen kaksi erillistä maantieteellistä kantaa kuolivat sukupuuttoon. Monien muiden alkuperäisrotujemme kanta on pieni ja uhanalainen.
Suomenkarjan väritykset
Itäsuomenkarjan tyypillinen väritys on kyyttö, eli selkälinja ja maha on valkoinen ja kyljet eri sävyisen ruskean punertavat.
Itäsuomenkarja voi olla liki valkoinen ruskein merkein.
Itäsuomenkarjaa voi olla ruskea-valkolaikkuista.
Itäsuomenkarjaa on myös kokonaan ruskeaa.
Länsisuomenkarjan tyypillinen väri on punertavan ruskea ilman merkkejä.
Länsisuomenkarja voi olla myös voikko-väristä, eli hyvin vaalean ruskeaa, liki valkoista.
Länsisuomenkarjan joillakin lehmillä kesäisin voimakkaana esiintyvä ”kuurankukka”-väritys.
Länsisuomenkarjassa esiintyy myös valkoisia merkkejä tai valkoista päätä.
Pohjoissuomenkarjan perusväri on valkoinen mustilla korvilla, silmillä ja turvalla.
Pohjoissuomenkarjan väri voi olla myös kokonaan valkoinen.
Pohjoissuomenkarjaa on myös mustakyyttöä, eli kyljet ovat mustat/tummat ja selkä ja maha ovat valkoiset.
Pohjoissuomenkarjaa on myös liki mustaa väriä.