AhlmanEdun penkkiviljelmällä yhdistyvät kestävä alkutuotanto ja talous

Syksy on taittunut talveen ja kolmas satokausi AhlmanEdun penkkiviljelmällä jää taakse. Vuonna 2021 AhlmanEdun pihapiirin perustettu kasvimaa on rakentunut ja löytänyt paikkansa osana monipuolista ammattioppilaitosta, maatilaa ja Tampereen urbaania kaupunkimaisemaa. Pieni 1000m2 urbaani viljelmä, ja kuluneet kolme satokautta siellä, ovat opettaneet minulle paljon puutarhan perustamisesta, maanhoidosta, kasveista sekä viljelysuunnittelusta. Oppia on kertynyt runsaasti myös oppijoiden ohjaamiseen, ryhmien vetämiseen ja johtamiseen liittyvistä tehtävistä.

Puutarhasta on kuluneiden vuosien aikana rakentunut kukoistava ja monimuotoinen keidas. Se tarjoaa kaupunkilaistuneelle ihmisolennolle mahdollisuuden oivaltaa ja syventää suhdettaan ruoan alkuperään, siihen liittyviin luonnon sykleihin sekä vaikutukseen joka ruoan tuotannolla on ympäristöön ja maisemaan, jossa elämme. Kun syömme, syömme ympäristöämme ja maisema ympärillämme (tai jossain muualla) muuttuu syömisemme myötä.

Kolmen satokauden aikana viljelmällä on vieraillut valtava joukko ihmisiä, ja puutarhasta on tullut osa AhlmanEdun opetusta. Sijaintinsa puolesta viljelmä tarjoaa peruskoululaisille mahdollisuuden tehdä päiväretkiä ruoantuotannon äärelle. Ammattimaisen penkkiviljelymenetelmänsä puolesta viljelmä toimii mielenkiintoisena ja opetuksellisena vierailukohteena ammattiviljelijöille sekä puutarha-alan opiskelijoille. Kasvillisuuden kirjo tarjoaa myös ravintola-alan ammattilaisille ainutlaatuisen ympäristön inspiroitua ja avartaa osaamistaan sekä tietämystään paikallisesta ruoantuotannosta. Kestävyys ja uudistavuus näkyy kaikessa puutarhaan liittyvässä toiminnassa mikä on herättänyt mielenkiintoa aina varhaiskasvatuksesta erilaisiin järjestöihin ja yhteisöihin asti.

”Miten mahtavaa olisikaan nähdä pieniä, tuottavia puutarhoja pitkin Tampereen lähiöitä, tietäen että ruokaturvan ja -tietoisuuden noustessa, omavaraisuusasteemme yhteiskuntana nousisi myös omia pieniä askeleitaan.” Innostuu Oskari Pikkarainen.

AhlmanEdun pysyvällä penkkiviljelmällä viljellään biointensiivisesti. Kuva: Jenni Arjoranta

Penkkiviljelmällä on vieraillut paljon koululais- ja opiskelijaryhmiä. Kuva: Jenni Arjoranta

Puutarhan avainluvut viestivät kannattavuudesta

Ensimmäiset kaksi vuotta puutarhan sato lahjoitettiin erilaisiin opiskelijaprojekteihin, tapahtumiin sekä AhlmanEdun keittiölle. Suoraa taloudellista hyötyä emme kuluneina vuosina ole tuotannosta saaneet, mutta toimitettujen ja lahjoitettujen vihannesmassojen sekä satomäärien kirjauksista olen laskenut tuotannon arvoksi vajaat 13 000 €/ vuodessa. Penkkiviljelmän varsinainen viljelypinta-ala kulkukäytävineen on 600m2, mikä tarkoittaa pinta-alaan suhteutettuna noin 21€/m2 vuodessa. Osa puutarhasta on tuottamatonta viherlannoitusta ja osa kasvaa tuottaakseen siemeniä. Monia vihanneksia on kasvatettu myös kokeilumielessä, ja kokeiluista olemme saaneet arvokasta kokemusta ja oppia. Esimerkiksi linssin tuotanto ja kauppakunnostus tuntuu tässä mittakaavassa täysin järjettömältä kahden vuoden kokemuksen perusteella.

Satokasvien taloudellista tuottavuutta on työlästä mitata tällaisella n. 40 kasvin lajikirjolla, jossa satokasveja kasvatetaan rinnakkain, ja tehdään paljon kokeiluja. Työhön käytettävä aika koostuu usein taimikasvatuksesta, maan hoidosta, istuttamisesta, harventamisesta, kasteluista, kitkennästä, kasvinsuojelusta sekä kauppakunnostuksesta. Tuotteiden säilyttäminen ja toimitukset asiakkaille tuovat oman lisänsä – myyntityötä unohtamatta. Tuottavuuteen vaikuttaa myös satokasvikohtaiset kustannukset, jotka koostuvat siemenistä, kasvualustasta, työkalujen sekä puutarhan muun kaluston ylläpidosta, polttoaineesta, kasteluvedestä sekä kasvihuoneen käyttökustannuksista. Toimenpiteitä avomaatuotannossa tehdään sään ja vuodenkierron mukaan ja olen kokenut kaiken tämän datan keräämisen ja analysoinnin lähes mahdottomaksi tilanteessani, jossa suurin osa puutarhalla viettämästäni työajasta menee opiskelijoiden ohjeistamiseen ja erilaisten ryhmien ohjaamiseen.

Pinta-alakohtaista satodataa olen kuitenkin pystynyt seuraamaan joka vuosi hiukan paremmin. Muita kustannuksia olen seurannut puutarhan osalta vuositasolla. Vettä kuluu vuodessa noin 50m3 joka tekee 0,34€/m2. Siemeniin menevät kustannukset jaettuna neliömetrille, ovat vuositasolla 0,36€/m2, ja polttoaineisiin, kasvihuoneeseen sekä kalustoon menevät kustannukset vuonna 2023 olivat 0,65€/m2. Kustannukset yhteensä tekevät 1,35€/m2. Näin ollen pystymme laskemaan puutarhan taloudellisen tuottavuuden vähentämällä neliömetrikohtaiset kustannukset sadon myyntiarvosta 21€ – 1,35€ = 19,65€/m2

Tämä laskelma siis kuvaa yleisesti puutarhamme tuottavuutta, mutta se huomioi myös tuottamattomat pinta-alat ja viljelykokeilut. Mikäli keskittyisimme vain taloudellisesti tuottavimpien satokasvien viljelyyn, lukema koko puutarhan osalta olisikin toinen. Esimerkiksi viljelypenkit, joissa tuotimme kesäkurpitsaa sekä salaattia rinnakkain, tuottivat neliömetriä kohden 30,80€. Viljelypenkit, jossa kasvoi aikaisen retiisissadon jälkeen fenkolisato, tuotti satoarvoltaan 37,30€ neliömetriä kohden. Vertailun vuoksi esimerkiksi palsternakka tuotti vain 7€ neliömetriä kohden. Kasvilajin valinnalla on siis selkeä vaikutus pinta-alan tuottavuuteen. Toisaalta palsternakka vaatii huomattavasti vähemmän työtä moneen muuhun satokasviin nähden, joten käytetyn työajan mittaaminen tulisi ottaa huomioon kannattavuutta laskiessa. Käytettävä viljelypinta-ala ja olemassa olevat aikaresurssit määrittävät sen, mitä kannattaa ja voi viljellä.

Penkkiviljelmä rakentumassa. Kuva: Oskari Pikkarainen

Oskari Pikkarainen tutkii satoa penkkiviljelmällä. Kuva: Jenni Arjoranta

Kumppanuusmaatalous ja sopimusviljely voivat toimia puutarhan tulonlähteinä

Tuotannon teoreettinen ja laskennallinen arvo itsessään ei kuitenkaan takaa vielä myyntituloja. Myyntitulot syntyvät, kun tuotteelle on kysyntä ja ostaja. Maailmassa, jossa elämme, alkutuotannon ja alkutuottajan rooli on taloudellisesta näkökulmasta erittäin haastava varsinkin näissä pohjoisissa olosuhteissa. Globaali ruoantuotannon markkina sekä elintarviketeollisuus, ja alkutuotantoa säätelevä tukipolitiikka eivät suoranaisesti kannusta pientuotantoon. Pientuottajan ja kuluttajan välissä on kauppa ja elintarviketeollisuus, joka ottaa osansa. Suomalainen kuluttaja on tottunut hankkimaan vihanneksensa enenevissä määrin eineksenä. Pitkälle prosessoitua, lisäaineilla pumpattua tuontiruokaa on saatavilla 24/7 ja se on helppoa ja halpaa. Tuoreen vihanneksen ja satokauden mukaisen ruokakulttuurin kehittyminen nojaa pitkälti ajoittain pinnalle nousevien trendien luoman nosteen voimaan. Paikallisia raaka-aineita on saatavilla REKO-ringeistä ja kesäisin toreilta, mutta mikä saisi kuluttajan uudelleen arvioimaan ruokatottumuksiaan sekä priorisoimaan arkeaan löytääkseen puhtaita, paikallisesti tuotettuja raaka-aineita, ja ehkä jopa säilömään niitä talven varalle?

Viimeisen satokauden aikana olen kokeillut erilaisia myyntikanavia ja pyrkinyt hahmottamaan AhlmanEdun kannalta sopivinta myyntikanavaa ja asiakkuussuhdetta. Suoramyynti ravintoloille sekä kuluttajille on tuntunut yhdeltä mahdolliselta tavalta saada satoa myytyä, mutta myyntityö itsessään vie verrattain paljon aikaa, jota minun pitäisi pystyä jakamaan myös opetukseen ja muuhun työhön. Kuluttajalle suunnattu kumppanuusmaatalouden malli, joka viimeisen vuosikymmenen aikana on yleistynyt maatalouden ja puutarhatuotannon myyntikanavana vaikuttaisi ratkaisulta, jota olisi kiinnostava kokeilla myös AhlmanEdun puutarhalla.

Kumppanuusmaatalous (eng. CSA = Community supported agriculture) tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden osallistua alkutuotannon tukemiseen, yleensä vuosittaisella sato-osuusmaksulla. Sato-osuusmaksua vastaan viljelijä tarjoaa vastineeksi ennalta sovitusti osuuden sadosta, jonka hän satokaudella tuottaa. Kumppanuusmaatalouden malli mahdollistaa viljelijälle enemmän aikaa keskittyä puutarhan hoitoon ja viljelyyn satokaudella sillä myyntityö on tehty ennakkoon. Laskelmieni mukaan voisimme tarjota noin 30-40 sato-osuutta vuositasolla.

Olen myös miettinyt mahdollisuutta toteuttaa alkutuotantoa AhlmanEdun puutarhalla yhteistyö- ja palveluperusteisesti ravintoloille. AhlmanEdun pihapiiri tarjoaa verrattain rikkaan raaka-aineiden keitaan. Meillä on puutarhan lisäksi paljon hedelmäpuita, marjapensaita, syötäviä perennoja ja kehittyvä metsäpuutarha, joka tulevaisuudessa tarjoaa monenlaista syötävää pähkinöistä köynnöskasveihin. Meillä on tuottoisat viiniköynnökset kasvihuoneessa ja suunnittelen perustavani myös laajempaa parsaviljelmää tontille.

Sopimusviljelyperusteinen kumppanuus tarjoaisi ravintoloitsijalle palvelun ja resurssit raaka-aineiden kokonaisvaltaiseen käyttöön ilman kiloperusteista hinnoittelua. Palvelu sisältäisi puutarhurin konsultoinnin ja palvelun sekä mahdollisuuden osallistua viljelysuunnitteluun ja tuotannon kehittämiseen sekä monimuotoistamiseen. Euroopassa ja muualla maailmassa onkin paljon ravintoloita, joilla on omat viljelmänsä palkattuine puutarhureineen, mutta Suomessa tämä on vielä harvinaista. Ravintoloitsijalta tällainen sitoumus vaatisi tietynlaista luovuutta ja joustokykyä menusuunnittelussa ja toiminnassaan, joka eläisi satokauden mukaan. Tällaisen palveluperusteisen viljelymallin luominen Suomessa olisi ainutlaatuista. Ravintoloitsijalla olisi mahdollisuus olla edistämässä ja kehittämässä alkutuotannon uusia työllistymisen mahdollisuuksia ja nostaa omaa imagoaan paikallisen ja kestävästi tuotetun ruoan tarjoajana.

Penkkiviljelmän värikästä satoa. Kuva: Jenni Arjoranta

”Tällaisen palveluperusteisen viljelymallin luominen Suomessa olisi ainutlaatuista. Ravintoloitsijalla olisi mahdollisuus olla edistämässä ja kehittämässä alkutuotannon uusia työllistymisen mahdollisuuksia ja nostaa omaa imagoaan paikallisen ja kestävästi tuotetun ruoan tarjoajana.”

Pohtii Oskari Pikkarainen.

Penkkiviljelmä on monimuotoinen kokonaisuus AhlmanEdulla

Puutarhalle on vuosien mittaan muodostunut monipuolinen sekä kehittyvä sosiaalinen ja opetuksellinen kontekstinsa, joka ammentaa lisämausteita maatilan lypsykarjataloudesta ja ammattioppilaitoksen luonnon monimuotoisuutta tukevasta pihapiiristä.

Puutarha on perustettu EU:n rahoittamassa FUSILLI-hankkeessa ja se toimii osana Tampereen Livin Lab -kokonaisuutta tarjoten oppia kaupunkiviljelystä. Hankerahoitus on mahdollistanut penkkiviljelmän perustamis- ja kehittämistyön, mutta tämä rahoitus on väliaikainen, joten puutarhan olemassaolon sekä jatkuvuuden kannalta on oleellista löytää oikeanlaiset toimintamallit ja asiakassuhteet.

Puutarhan pieneen pinta-alaan nähden pystymme käytössämme olevilla biointensiivisillä ja uudistavaan maatalouteen pohjaavilla viljelymenetelmillä tuottamaan suhteellisen suuria satomääriä. Tuotantomäärät eivät kuitenkaan ole riittäviä toimimaan perinteisen kauppapuutarhan tapaan, jolloin voisimme myydä tuotteita esimerkiksi vihannestukuille. Puutarhan laajentaminen nostaisi tuotantovolyymiä ja mahdollistaisi laajemman markkinakapasiteetin.

Toisaalta nykyisen kokoinen viljelmä mahtuisi monen tamperelaisen omakotitalon pihapiiriin. Minua kiehtookin kovasti, millaisen taloudellisesti kestävän rakenteen ja esimerkin voisimme luoda tällaisella pinta-alalla. Miten mahtavaa olisikaan nähdä pieniä, tuottavia puutarhoja pitkin Tampereen lähiöitä, tietäen että ruokaturvan ja -tietoisuuden noustessa, omavaraisuusasteemme yhteiskuntana nousisi myös omia pieniä askeleitaan.