Maatilojen toiminnoista syntyy runsaasti hyödynnettäviä ja kierrätettäviä jätejakeita. Kasvi- ja eläinperäisistä syötteistä voidaan valmistaa peltoviljelyssä käytettävää ja kasvien kasvua edistävää rikasta kompostia maatilan omaan käyttöön. Lainsäädäntö määrittelee maatilalla tapahtuvalle kompostoinnille omat reunaehtonsa – ovatko säädökset kompastuskivi vai mahdollisuus?

Maatiloilla syntyville sivuvirroille ja erityisesti lannan kierrättämiselle kannustetaan löytämään vaihtoehtoja. Kompostointi on tähän yksi vaihtoehto. Kompostoimalla lannan arvo kasvaa. Lannan käsittely vähentää lannan ravinteiden hävikkiä sekä ravinteiden valumariskiä ympäristöön. Lannan prosessointi lisää myös viljelijän omavaraisuutta, kun kompostoitunutta lantaa voidaan hyödyntää maan kasvukunnon parantamisessa.

Maatiloilla on tärkeä rooli ravinteiden kierrättäjinä, kun niiltä ylijäävät biomassat voidaan hyödyntää jatkojalosteina. Myös AhlmanEdulla pohditaan ravinteiden kierrättämistä, osana Biologinen maanhoito ja ravinneomavaraisuus -hanketta, jonka myötä on lähdetty aukaisemaan lainsäädännön vaateita. Hankkeessa selvitetään lanta- ja mikrobipohjaisen bioaktiivisen kompostin tuomia mahdollisuuksia maanparannusaineena sekä erityisesti maaperän mikrobiston ja kasvukunnon ylläpitäjänä.

Kompostointiprosessin aloitus

Lainsäädäntö asettaa tiettyjä ehtoja maatilaympäristön eläinperäiselle kompostointiprosessille ympäristön turvallisuuden takaamiseksi. Eläinperäisyydellä viitataan tässä yhteydessä eläimen lannan käyttöön kompostissa. Toisinaan lainsäädännön kokonaiskuvan hahmottaminen ei ole aina yksioikoista ja aiheuttaa tekijälle mietintää. Kompostoinnin suunnitteluvaiheessa kannattaakin olla yhteydessä oman kunnan ympäristötarkastajiin. He antavat ajantasaista neuvoa ja ohjeistusta, mitä asioita tulee kompostoinnin ja ympäristön suhteen maatilaympäristössä huomioida. Tässä kohden ei kannata säikähtää byrokratiaa. Lainsäädännön tarkoitus on mahdollistaa maatilalla tapahtuva kierrätys ja luoda yhtenäinen pohja toimintatavoille.

Kompostointi maatilalla aloitetaan kompostointi-ilmoituksella sijaintikunnan ympäristönsuojeluyksikköön. Pelkän kasviperäisen puutarhajätteen kompostoinnista ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Ilmoitukseen pyydetään avaamaan lyhyesti omalla maatilalla tapahtuva kompostointi ja kuvaus kompostointialustasta. Lisäksi mukaan laitetaan vapaamuotoinen asemapiirros kompostin sijoittumisesta maatilayksikössä.

Lainsäädännöllä halutaan ensisijaisesti varmistaa tuotteen turvallisuus ihmiselle, eläimille ja ympäristölle.

Kompostia vai lantaa?

Lähtökohtaisesti lantaperäistä kompostia käsitellään lainsäädännössä lantana, silloin kun se jää maatilan omaan käyttöön ja levitetään lopulta pelloille. Eli vaikka lanta kompostoidaan, ei se viranomaisnäkökulmasta muuta olemustaan ja kompostia käsitellään samoin periaattein kuin lantaa. Ruokavirasto ei vaadi myöskään hygienisoivaa käsittelyä kompostille silloin, kun se sisältää vain lantaa ja kasvin osia ja jää omaan käyttöön. Jos kompostia viedään tilan ulkopuolelle tai myydään, tulee mukaan erilaiset vaatimukset ja kompostointiin kohdistuu myös omavalvonta.

Tiesitkö? Maatilan omaan käyttöön jäävässä kompostissa voidaan käyttää oman tilan lantaa ja kasviperäisiä jakeita ilman lain edellyttämää hygienisointia eli lämpökäsittelyä. Varmistamalla kuitenkin kompostin lämpiämisen 55 oC asteeseen 7 päivän ajaksi taataan, että mahdolliset patogeenit, kasvintuhoojat ja rikkasiemenet tuhoutuvat seoksesta.

Sivuvirtojen turvallinen käyttö maatilalla

Maatilalla kompostia tuottavan on hyvä ottaa katsaus kompostointipaikan sijoittumiseen. Tärkeää on, ettei kompostointiprosessista aiheudu valumia ympäristöön, tapahtuupa kompostointi sitten sisä- tai ulkotiloissa. Lähtökohtaisesti aumakompostointi tehdään aina vettä läpäisemättömällä, kovapohjaisella alustalla ja joissakin poikkeustapauksissa pellolla. Molempia koskettavat omat säädökset. AhlmanEdulla kompostointikeskus on esimerkiksi sijoitettu sisätiloihin betonivalupohjaiseen käytöstä poistettuun lantalaan. Suljetussa tilassa pystytään varmistamaan, ettei nesteitä kulkeudu ympäristöön.

Kompostointiin voidaan käyttää vähäisiä määriä kasvijätettä ja lantaa maatilan ulkopuolelta. Määrien kohtuullisuus on hyvä varmistaa etukäteen kunnan ympäristösuojelusyksiköstä. Huomioitavaa on, että mikäli kompostointiin otetaan pääsääntöisesti ja isoja määriä syötteitä tilan ulkopuolelta, tilanne muuttuu. Tilan ulkopuoliset raaka-aineet voivat aiheuttaa tautiriskin. Tämä korostuu erityisesti eläinperäisten sivutuotteiden osalta. Kompostoinnilta vaaditaan silloin raaka-ainekohtainen hygienisointi ja usein myös Ruokaviraston luvitus kuten laitosilmoitus.

AhlmanEdulla kompostiaumaa hoidetaan kompostikääntäjän avustamana. Kuva: Dora Tkalec, 2023

Lainsäädäntö kompostoinnin mahdollistajana ja turvallisten pelisääntöjen luojana

Ympäristön näkökulmasta kompostointia maatilalla ohjaa ympäristölaki ja nitraattiasetus. Perusajatus on, ettei kompostointiprosessi saa haitata maaperää, ympäröivää vesistöä tai ilmaa. Sivutuotelainsäädäntö puolestaan rajaa millaisia raaka-aineita kompostissa voidaan turvallisesti käyttää ja määrittää käsittelytoimenpiteet. Lainsäädännöllä halutaan ensisijaisesti varmistaa tuotteen turvallisuus ihmisille, eläimille ja ympäristölle.

Biologinen maanhoito ja ravinneomavaraisuus -hankkeessa AhlmanEdulla selvitetään ajankohtaista lainsäädäntöä ja kannustetaan maatiloja ravinnevirtojen kierrätyksessä. Kompostointia kannattaa lähteä rohkeasti suunnittelemaan ja toteuttamaan, sillä sen hyödyt viljelyssä ja maanparannuksessa ovat mittavat. Alkuun päästyä kompostointi on helppoa ja edullista toteuttaa. Samalla maatalousyrittäjä vaalii ympäristöä ja ilmastoa. AhlmanEdu tarjoaa tietoa ja koulutusta bioaktiivisen kompostoinnin toteuttamisesta maatilaympäristössä. Myös lainsäädännöstä on tulossa laajempi tietopaketti vuoden 2024 julkaistavan Biologinen maanhoito -oppaan yhteydessä.

Kiinnostuitko aiheesta? Voit liittyä uutiskirjeen tilaajaksi täältä tai seuraa paja.ahlman.fi -sivustoa.

Lisätietoa

Carita Ylikippari
projektiasiantuntija
[email protected]
050 560 2221

Teksti ja toimitus: Carita Ylikippari, AhlmanEdu

päivitetty 18.03.2024