Etusivu/Artikkelit/Ajankohtaista, Lähivihreä/Kuinka luonnon monimuotoisuutta voi tukea rakennetussa ympäristössä

Mitä on luonnon monimuotoisuus ja miksi se on tärkeää?

Ekosysteemit, lajit, sekä lajin sisäinen perinnöllinen muuntelu ovat kaikki luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus mahdollistaa eliöiden ja elinympäristöjen, elämän, sopeutumisen ympäristötekijöiden muuttuessa. Se on luonnon sietokykyä.

Ekosysteemi tarkoittaa luonnoltaan yhtenäisen alueen eliöiden ja elottoman ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta. Ekosysteemin eliöt muodostavat eliöyhteisön, jonka toimijat ovat monella tapaa riippuvaisia toisistaan ja vuorovaikutuksissa toistensa kanssa.

Suomen lajien vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa tarkastelluista 22 418 lajista 2 667 eli 11,9 % arvioitiin uhanalaisiksi. Tämä on hyvin huolestuttava suunta. Sukupuuttoa tapahtuu tätä nykyä 100-kertaisella vauhdilla luonnonmukaiseen sukupuuttovauhtiin verraten.

Jos ajattelemme omasta näkökulmastamme, ihmisenä olemisen silmin, mitä luonto on, niin huomaamme, että se ei ole meistä erillistä. Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa, osa luontoa, ja on täysin riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta. Ihmistä ei ole ilman luonnon monimuotoisuutta.

LUMOtarhuri

Niityn alkuvaiheet AhlmanEdun pihapiirissä

Miten tukea luonnon monimuotoisuutta rakennetussa ympäristössä?

Suomessa asutaan moneen muuhun maahan nähden väljästi. Monien talojen pihat ja puutarhat ovat vehreitä ja monin tavoin ekologisen kestävyyden periaatteita toteuttavia. Meillä kaikilla on silti mahdollisuus parantaa ympäristön laatua. Hyvinvoivat ja toimivat ekosysteemit tuottavat ihmisille ja eliöille elintärkeitä palveluja. Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on erityisen tärkeää huolehtia, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja hulevesiä hallitaan paikallisesti. Ekologisesti kestävä kotipiha edistää kestävän ympäristön toteutumista.

Biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta on mahdollista tukea omalla pihalla monipuolistamalla kasvillisuutta ja luomalla elinympäristöjä hyönteisille ja eläimille. Voimme muodostaa suotuisia pienilmastoja ja ylläpitää monimuotoisia elinympäristöjä suosimalla paikallisia lajeja ja luonnonkasveja sekä valitsemalla sopivaa lajistoa kasvupaikkaan nähden. Jo pienelläkin tontilla voidaan mahdollistaa kompostointi ja viljely. (Lue kompostoinnista ja viljelystä lisää täältä.)

Hulevesien kestävä hallinta tarkoittaa sitä, että mahdollisimman suuri määrä vedestä saadaan käsiteltyä tai muutoin hyödynnettyä sen syntypaikalla. Näin myös kaupunkien sadevesiverkostot kuormittuvat vähemmän.
Monimuotoisuutta voi vaalia rakennetussa ympäristössä monella tapaa. Se voi näyttäytyä pihamaiden muokkaamisena osittain tai kokonaisuudessaan palvelemaan luonnon monimuotoisuutta, antamalla luonnolle tilaa tukemalla sen ekosysteemejä.

Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa nurmen leikkaamattomuutta – antaa nurmikon kasvaa ja tuottaa ötököille ja pölyttäjille suojaa, ruokaa ja parittelupaikkoja. Tällöin hoidettava nurmialue minimoidaan vain niille alueille, joilla oleskellaan. Näin säästyy myös energiaa ja piha-alueen hoitotarve vähenee.

Myös viherkatot ja sadepuutarha toimivat luonnollisina hulevesien hallintakeinoina ja ovat oivallisia monimuotoisuuden lisääjiä. Muodostunut hulevesi kannattaa hyödyntää puutarhan kastelussa. Japanilaistyyppinen kivikkopuutarha kasveineen, kivipuroineen ja pienine lampineen on myös kaunis ja toimiva sadepuutarhatyyppi. (Lue sadepuutarhasta lisää täältä.)

Lahopuutarhan saa muodostettua esimerkiksi käyttäen hyödyksi kaadettujen puiden kantoja tai rakentamalla pihan risuista lahoaidan pihaa reunustamaan. Lahopuutarhan avulla voidaan tarjota elinympäristöjä muun muassa taantuneille, etenkin järeillä lahoavilla puunrungoilla eläville lajeille, jotka ovat vaarassa hävitä kokonaan lahopuun puutteen vuoksi. Lahopuuaita tarjoaa lisäksi suojaisia paikkoja ja sopivia kolovälejä pesäpaikkaa etsiville lintulajeille. (Lue lahopuutarhasta lisää täältä.) Pienemmässä mittakaavassa pienystävämme iloitsevat jo kotipaikkamahdollisuuksista. Näitä voisivat olla hyönteishotellin tai perhosbaarin perustaminen linnunpönttöjen kaveriksi.

Hyötypuutarhakin toimii monimuotisuuden lisääjänä. Siellä voi viljellä esimerkiksi timjamia, meiramia, oreganoa, minttua, ruohosipulia, retiisiä ja retikkaa, herukkaa, vadelmaa. Nämä ovat omenapuiden ja kirsikoiden lisäksi erinomaisia perhosten houkuttimia. Suuremmista puista esimerkiksi raita ja koivu mahlapuina ovat hyviä valintoja hyönteisiä ajatellen.

Kuten yllä olevista esimerkeistä voi huomata,  luonnon monimuotoisuutta voi tukea jo pienilläkin toimilla! Kuka tahansa voi laajentaa näkökulmaansa ottaen huomioon monimuotoisuuden pihoillaan ja puutarhassaan.

Kutsummekin teidät kaikki tutustumaan LUMOtarhurin mielenkiintoiseen ja antoisaan maailmaan!

LUMOtarhuri

LUMOtarhuri ei tee istutuksia, vaan luo elinympäristöjä

Luonnon monimuotoisuuden puutarhuri, LUMOtarhuri, hyödyntää oppia ympäristöistä ja ekologiasta luodakseen elinympäristöjä, joissa on toimivia eliöiden ja niiden elollisen ja elottoman ympäristön välisiä vuorovaikutussuhteita.

Ekosysteemissä kaikki kiertää. Ravinnekierto, hiilenkierto ja hydrologinen, eli veden kierto, ovat asioita, joita LUMOtarhuri huomioi, jotta ekosysteemi pysyy terveenä.

Kasvit sitovat hiiltä ilmakehästä yhteyttämisen avulla. Aurinkoenergiaa hyödyntäen kasvit muodostavat orgaanisia yhdisteitä ilman hiilidioksidista ja vedestä. Muut eliöt hyödyntävät kasvien sitomia ravinteita. Lähes kaikki elämä maapallolla on riippuvaista kasvien kyvystä yhteyttää. Kasvien kuollessa lahottajat ja hajottajat (esim. sienet ja bakteerit) vapauttavat ravinteet takaisin maaperään kasvien uudelleen käytettäviksi. Lahottajat ja hajottajat muodostavat kasvien biomassasta maaperän orgaanisen kerroksen, jossa lähes kaikki maaperän toiminta tapahtuu. LUMOtarhuri tukee luontaista ravinteiden ja hiilen kiertoa, esim. hyödyntämällä lehtikarikkeen tai lahopuut puutarhassaan. Nämä toimet tukevat myös lahottajien ja hajottajien monimuotoisuutta.

LUMOtarhuri

Rakennetussa ympäristössä hydrologinen kierto on monesti häiriintynyt. Muun muassa asfalttipeittoinen maaperä häiritsee veden luonnollista imeytymistä. LUMOtarhuri voi vaikuttaa veden kierron parantamiseen huomioimalla mahdollisuudet imeyttää ja viivyttää vettä esimerkiksi sadepuutarhoilla tai hulevesipainanteilla.

Jokaisesta elinympäristöstään kiinnostuneesta tarhurista voi tulla LUMOtarhuri. Ei tarvitse kuin laajentaen katsettaan lajista ekosysteemiin.

Terveisin,

Satu ja Johanna

Luonto- ja ympäristöalan opiskelijat
AhlmanEdu

Tutustu hankkeeseen

EPLUG

Tilaa uutiskirje

Uutiskirje

Tapahtumia ja uutisia

Ajankohtaista

Seuraa somessa