Kartanot

Pirkanmaalla suurin osa maasta oli talonpoikaisessa omistuksessa ja kartanoita oli suhteellisen vähän.

Alueen maineikkain kartano oli entisen kuningattaren Kaarina Maununtyttären olinpaikkana tunnettu Kangasalan Liuksiala, joka 1600-luvun lopulla oli Pirkanmaan alueen suurin tila. Toisen tunnetun kangasalalaisen kartanon, Vääksyn, historia ulottuu jo 1500-luvun alkupuolelle. Pirkanmaan tiettävästi vanhin kartano oli kuitenkin Vesilahden Laukko, joka tunnetaan 1400-luvun alkupuolelta lähtien Kurkien sukukartanona. Nokialla olivat jo keskiajalla palkkaläänityksinä syntyneet Nokian ja Viikin kartanot. Muita tunnettuja pirkanmaalaisia kartanoita olivat Nokian Penttilä, Tammerkosken kartano, Kaarila, Hatanpää ja Teiskon Teiskola. Eniten kartanoita oli Sääksmäen pitäjän eli myöhemmän Valkeakosken alueella, mm. Rapola ja Voipaala. Toinen tunnettu kartanopitäjä oli Urjala, jossa olivat keskiajalla syntynyt Nuutajärvi ja 1610 muodostettu Honkola. Kartanoiden suurin merkitys oli siinä, että ne toimivat monissa asioissa edelläkävijöinä levittäen uusinta tietoa esimerkiksi maanviljelyksestä ja puutarhakulttuurista.

Kartanot olivat suurina talouskeskuksina kymmenien ihmisten työpaikkoja, joten puutarhoista levisi ideoita ja uutuuksia siellä työskennelleiden kautta laajemmallekin. Yleensä tämä koski lähinnä hyötypuutarhan hoitoa ja uusia kasvilajikkeita, mutta saattoivat kartanoiden komeat kukkapenkit innostaa kukkamaidenkin perustamiseen pienemmissä taloissa. Laajojen kartanopuistojen olemassaolon ja säilymisen edellytyksenä oli työväen saanti, useimmiten torppareiden työ. Vanhojen aateliskartanoiden köyhtyessä 1800-luvun lopulla ja torpparilaitoksen lopettamisen jälkeen 1900-luvun alussa jätettiin kartanoiden puistojen hoito usein ensimmäisenä vähemmälle huomiolle. Hoidon puutteessa laajat puistot alkoivat nopeasti palautua luonnontilaan reunoilta alkaen, niin että lopulta hoidetuksi jäi vain rakennusten välitön ympäristö.

Tampereen Puutarhaseura järjesti heinäkuussa 1909 jäsenilleen retken Kuljun, Maurin, Kauniaisten ja Nokian kartanoihin. Seuran julkaiseman Puutarha-lehden joulukuun numeroon painettiin retkestä kuvaus otsikolla Kesämuistoja:

“…Kuljun kartanolle tultua tuli kartanon puutarhuri retkeilijöitä vastaan. Hänen opastaminaan käytiin katsomassa kartanon puutarhaa kauniine puistoineen. Puistoissa rehotti paraikaa täydessä loistossaan iso joukko vanhoja runkoruusuja, joista mainittakoon Caroline Testout, Gloire de Dijon, Polyantha y.m. Hedelmätarhassa löytyi iso joukko vanhoja omena- ja päärynäpuita. Nuorempia omenapuita löytyi myöskin ja näyttivät ne kärsineen paljon viimeisestä talvesta. Suuren ladon suojaamana löytyi joukko luumupuita, sekä säleistö- että runkopuita, runsaine hedelmineen. Kuljun kartanolta lähdettiin sitten nimismies Wegeliuksen omistamaa Maurin kartanoa katsomaan; siellä löytyi myös suurehko hedelmätarha, jossa isoin osa oli nuorempia puita. Hra Wegelius hoiti itse hedelmäpuutarhaansa. […] Hra Wegeliuksen tarjottua ystävällisesti kahvia voileipineen retkeilijöille, lähdettiin [hänen] opastamanaan Kauniaisten kartanoa katsomaan. Sattuvampaa nimeä tuskin voisi löytyä tälle kartanolle sillä sekä ympäristö että puisto kasvitarhoineen olivat komeat. Kartano sijaitsee kukkulalla, eteläpuolella on järvi saarineen, pohjoispuolella syvät laaksot viljelysmaineen. Kauniaisten kartanolle saapuessa tuli kartanon omistaja Hra Rosenlew meitä vastaan, ja hän oppaanamme käytiin sitten katsomassa kaunista puistoa, joka on aistikkaasti laadittu, sekä somistettu runsailla kukkaryhmillä. Yhtä siisti kun puisto oli myöskin keittiökasvitarha, joka oli erittäin mallikas.”

Perinnepihan kasveihin kuuluu pihasyreeni, joka on peräisin Kauniaisten kartanosta. Sinne sen on tiettävästi tuonut Suomenlinnasta sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd, joka omisti kartanon 1700-luvun lopulla.

Hatanpään kartano 1800-luvun lopulla. Axel Tammelander, Vapriikin kuva-arkisto.

LÄHTEET:

http://www.pirkanmaa.fi/fi/pirkanmaan-historia/kartanot-edellakavijoita (viitattu 19.12.2013) http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kasvikulttuuri/artikkelit/07_kartanot.htm (viitattu 20.12.2013) Puutarha 1909: Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiö, Tampere