Kalle Linnusmäki

Puutarhuri, torppari ja kansanbotanisti Kalle Linnusmäki (1857 – 1938) syntyi Hämeenkyrön Heinijärvellä torpparin pojaksi. Hänen kerrotaan kiinnostuneen luonnosta ja kasveista jo varhain.

Avioiduttuaan hän raivasi Heinijärvelle oman torpan ja kiinnostui silloin myös puutarhaviljelyksestä. Muutamana kesänä Linnusmäki hakeutui Tampereelle kaupunginpuutarhuri Karl Johan Gauffinin palvelukseen oppiakseen puutarha-alan käytännön töitä. Myöhemmin hän työskenteli kiertävänä puutarhurina ja siemenkauppiaana.

Linnusmäelle oli tärkeää puutarhaviljelyn taitojen opettaminen torppareille. Hän oli toisen Hämeenkyrössä vaikuttaneen kasviharrastajan Herman Adolf Printzin hyvä ystävä ja auttoi tätä juurruttamaan puutarha-aatetta kansan pariin. Omasta puutarhastaan hän toi torppiin keittiökasvien, pensaiden ja hedelmäpuiden taimia usein ilmaiseksi tai pyytäen vain pienen maksun. Valistusinnossaan Linnusmäen kerrotaan jopa istuttaneen tai kylväneen kasveja pihoille talonväen tietämättä ja kyselleen asukkaiden mielipidettä kasveista vasta niiden päästyä kasvussaan hyvään alkuun. Linnusmäki myös keräsi harvinaisia luonnonkasveja Printzille sekä Nokian Pitkäniemen sairaalan ylilääkärille, professori Emil Houghbergille.

Oman torppansa kallioiseen maastoon Linnusmäki perusti monilajisen puutarhan. Tampereen Puutarhaseuran julkaisemassa Puutarha-lehdessä ilmestyi 1916 F. O. Viitasen kirjoittama kuvaus Linnusmäen puutarhasta:

“Ympärillämme on metsää, sen seassa niittyjä ja pieniä peltoaukeita. Mutta enimmäkseen metsää, jossa vaihtelevat notkot ja mäet, pienet suoksamot ja kiviset töyräät. Erämaatunnelma alkaa jo vallata mielen, kun yht’äkkiä tapaamme muiden metsäpuiden joukossa lehmuksia, pähkinäpuita, vaahteria, lehtikuusia, tammia, jalavia ja seljapuita sekä niiden välillä orjantappuroita ja ruusuja jos jonkin värisiä ja muotoisia muunnoksia, kuusaimia, paatsaimia ja niin ihmeellisen runsauden kauniita kotimaisia metsiemme ja niittyjemme eri kukkalajeja, että alamme varsin vakavina ihmetellä, mihin satujen kasvimaailmaan olemme joutuneet.”

 

LÄHTEET:

Laurinolli, Tuire 1996: Hämeenkyrön arvokkaat luontokohteet. Kirjapaino Painomusti Oy, Ikaalinen.