Sparisin eli parsan viljelyä 1700-luvulla

Pietari Gaddin (1727 – 1797) kirjoittamassa ensimmäisessä suomenkielisessä puutarhakirjassa vuodelta 1768 annetaan yksityiskohtaisia ohjeita useiden hyötykasvien viljelemistä varten. Parsaviljelmän perustamiseen annetaan seuraavanlaisia neuvoja:

Sparisi on yxi nijstä kallijmista krydi maan yrteistä, joita meidän maasa kaswatetaan. Ennen kuin siemenet tästä ulos kylwetään, kaiwetaan kryydi maan sängy kyynärää sywäxi, josta kaikki mulda pojes otetaan ja pannaan ensin sen pohjalle, puoli kyynärää sawee, joka wahwasti kokoon tallataan, senjälkeen täytetään puolella kyynäräldä, lihawalla hjeta mullalla, johon, jos sängy on 2 kyynärää lawia, kylwetään Sparisi siemenet 4:än riwijn, sitte jos siemenet raikkaat ja usein kastetaan, itääwät ne 14 wuorokauden jälkeen, jos ej pikemmin.

Syys puoleen korootetaan ja lisätään tämän plantusängyn päälle, näiden planttuin kaswoksi 2 tuuma hywää muhu muldaa, ja sitte kuin ne kewäillä edes kaswaneet owat; otetaan tästä plantu sängystä pojes nijn paljon plantuja että yxi korteli jääpi joka taimen wälille ja korootetaan taaskin tämä plantusängy 2 tuuman mullalla. Plantut jotka tihuusti owat ylös kaswaneet, istutetaan erittäin Plantu-sängyyn joka samalla muoto kuin se edellinengin, asetettu on. Senjälkeen ei tarwitze nämät Sparisi sängyt muuta perään katzandoo kuin että ne syxyllä joka wuosi 2 taikka 3 tuumaa, sywällä mullalla korootetaan ja ensin ruohoista puhdistetaan. Se kuin sprisia tällä tawalla kaswattaa, taitaa 3:en wuoden jälkeen sen täyteen kaswoon edes tuotta.

Gadd, Pehr Adrian 1768: Lyhykäinen ja yksinkertainen neuvo kuinka ryytimaan yrttien kasvannot Suomenmaassa taiten saatetaan tuleentumaan. Toim. Harry Lönnroth. Tampere University Press, ePublications – Verkkojulkaisut: Tampere 2008.

Parsa kasvaa parhaiten aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla, läpäisevässä hiekkamultamaassa. Juurten ja versojen kasvulle otollisin on kuohkea ja syvään muokattu kasvualusta, josta kivet ja rikkakasvit on poistettu mahdollisimman tarkoin. Parsa viihtyy kalkitussa ja humuspitoisessa maassa, jota on hyvä jo viljelmää perustettaessa lannoittaa jollain eloperäisellä lannoitteella, kuten vahvalla kompostilla tai kompostoidulla hevosenlannalla.

Pietari Gadd neuvoo kasvattamaan parsaa siemenestä, jolloin satoa joudutaan kuitenkin odottamaan useita vuosia. Gaddin ohjeessa parsantaimet harvennetaan kylvöä seuraavana vuonna ja harvennustaimet istutetaan uusiin riveihin. Tämän jälkeen parsantaimien juuristoa kasvatetaan lisäämällä multaa taimien juurelle 2 – 3 vuoden ajan ja samalla muodostetaan valkoisen parsan kasvattamiseen tarvittava kohopenkki.

Nykyisin viljely on mahdollista aloittaa käyttämällä kaksivuotisia avojuuritaimia, jolloin satoa  saadaan jonkin verran jo istutusta seuraavana vuonna. Taimet istutetaan noin 20 cm:n syvyiseen vakoon, jonka pohjalle muotoillaan matala harjanne. Juuret levitetään tasaisesti harjanteen päälle ja taimet peitetään mullalla. Vaot täytetään kokonaan mullalla saman vuoden syksyllä. Valkoista parsaa kasvatettaessa taimirivien päälle muotoillaan noin 40 cm korkea kohopenkki istutusta seuraavana keväänä, jotta parsan versoille jää tarpeeksi kasvutilaa maan alla. Valkoisen parsan versot korjataan kohopenkin sisältä keväällä noin 15 – 20 cm:n pituisina ennen kuin ne ovat saaneet auringonvaloa ja muodostaneet lehtivihreää. Valossa kasvavaa vihreää parsaa voidaan kasvattaa tasamaalla. Ensimmäisenä vuonna satoa korjataan maltillisesti, jotta juuristo ei heikkene. Sadonkorjuun jälkeen parsan varret saavat vapaasti kasvaa loppukesän ajan kunnes kellastuneet varret syksyllä leikataan. Vakiintuneelta parsaviljelmältä satoa saadaan keväisin noin kuukauden ajan jopa 10-15 vuotta.

Asikainen, Paula 2003: Valkoinen kulta. Parsanviljelyn opas. HP-Paino Oy, Helsinki.
Kodin Pellervo 2004: Parsan viljely palkitsee