KUINKA TAIMILAVA RAKENNETAAN?

Taimilavoja käytettiin ennen hyöty- ja koristekasvien taimien esikasvattamiseen, jolloin niistä saatiin satoa aiemmin kuin suoraan avomaalle kylvettyinä. Kasvihuonetta edullisempia lavoja käytettiin myös sellaisten kasvien kasvattamiseen, jotka eivät avomaalla menesty. Hämeenkyrössä 1900-luvun vaihteessa monella eri yhteiskuntaelämän alalla vaikuttanut Herman Printz (1849 – 1923) kirjoitti vuonna 1896 nimimerkillä ”Eräs kasvitarhan ystävä” pienen puutarhanhoidon opaskirjasen. Kirjasessa hän antaa kotipuutarhureille ohjeita mm. lämpimän lavan rakentamista varten:

Koska on paljon kasvia, jotka myöhästyisivät, jos ne suorastan kylvettäisiin ulkoilmaan, olisi suotava että talossa löytyisi taimilava. Se on asetettava kuivalle paikalle, jonkun rakennuksen eteläpuolelle, johon aurinko suurimman osan päivästä paistaa. Estääkseen pohjan jäätymistä peitetään syksyllä lavan paikka lehdillä tai oljilla. Aikaisin keväällä luodaan lumi tarkasti pois, ja sijaan ajetaan lämmintä, mutta ei palanutta heinän ja oljen sekaista hevoslantaa noin 60 cent. korkeudelle. Se tasoitetaan hiukan viertäväksi etelää kohti, vaan kovaksi sitä ei saa polkea. Kasan päälle pannaan noin 11/2 metr. leveä, 3 – 4 metr. pitkä ja 25 cent. korkea pohjaton laatikko, johon ajetaan noin 20 cent. vahvuinen kerros väkevää ja hienoa multaa. Kaikki peitetään nyt ikkunoilla, ja suojaksi pannaan vielä laatikon ulkoseiniä vastaan lantaa tai olkia. Jos taimilavansa tahtoo siistin näköiseksi, sopii irtonaisen laatikon sijasta tehdä samanmittainen kiinteä kehys hirsistä tai lankuista, jonka takaseinä on noin 1 metr. ja etusivu 80 cent. korkea, ja joka täytetään lannalla ja mullalla kuten edellä on mainittu. Tietysti voi kukin tarpeensa mukaan tehdä lavansa minkä mittaiseksi ja kaltaiseksi tahaan, vaikkapa käyttämällä tynnyreitä, joitten toinen pohja on poistettu. Toisinaan tehdään taimilavoja Maaliskuun alussa, mutta voi se vielä Huhtikuussakin tapahtua.

Sittenkun multa on sulanut, ja sen lämpömäärä, jos se alussa on liika suuri, on hiukan laskenut, sekoitetaan se varovasti, tasoitetaan päältä ja siemenet kylvetään kukin eri osastoonsa, johon asetetaan nimilippu, missä lajin nimi on merkitty. Kylmällä ajalla ovat lasit öisin peitettävät joko niini- tai olkimatoilla. Jotta liika lämpö ei rasittaisi taimia, on päivällä siihen ilmaa päästettävä ja, sen mukaan kuin aurinko paistaa, ovat lasit joko nostettavat tai laskettavat. Lava pidetään tasaisen kosteana ja rikkaruohot poistetaan.

Aikaista tarvetta varten kylvetään lavaan kurkkuja, retiisiä, salaattia, tilliä ja persiljaa. Vielä kasvatetaan siellä kaikenlaisia sekä kyökkikasvien että kukkamaan taimia. Osviitaksi vaan mainittakoon, että Huhtikuun alussa kylvetään siihen: jalopeuran kidan, phloxin, keltalehden ja orvokin siemenet; pari viikkoa myöhemmin: asterin, levkojan, koiruohon, jättiläishampun, maissin ja petunian; ja ennen saman kuun loppua: neilikan, perillan, samettiruusun, krassakukan ja brizaruohon siemenet. Huhtikuun loppupuolella ovat myös kaalinsukuisten kasvien siemenet lavaan kylvettävät, ja Toukokuun alussa sopii siihen kylvää arempia papuja, että ne taimina saataisiin kasvitarhamaalle istuttaa ja ehtisivät aikaisemmin kehittyä. Jahka ilmat lämpenevät pitää totuttaa taimia taivasalla viihtymään siten, että parin viikon ajan ennen istuttamista lasit ainakin päivin poistetaan.

Vaikka tämä kaikki tuntuukin työläältä, tulee vaiva hyvin palkituksi, ja työhön harjaantuu myös varsin pian. Joka ei aina tahdo elää ostoksen varassa, voi hauskuudekseen itse kasvattaa kaikenlaisia vihanneksia ja kasvien taimia, jotka istuttamisaikana mainiosti tekevät kauppansa.

Printz, Herman Adolf (Eräs kasvitarhan ystävä) 1896: Kasvi- ja Puutarhahoidosta. Uudistettu  ja täydennetty painos, Vammalan Kirjapaino, 2011.

 

Vielä 1950-luvulla yleisesti käytetyt lavat olivat joko lämpö- tai kylmälavoja sen mukaan, saivatko ne lämpönsä lämpöalustasta, esimerkiksi kompostoituvasta hevosenlantakerroksesta, vaiko yksinomaan auringosta. Lämpimän lavan lanta-alustan paksuus riippui lavan rakentamisen ajankohdasta: jos lava rakennettiin hyvin varhain keväällä, tarvittiin lämpöä tuottavaa lantaa runsaammin kuin vaikkapa huhti-toukokuussa rakennettavaan lavaan, jolloin lämpöalustan paksuudeksi riitti noin 30 – 40 cm.

Nykyisin voi kuitenkin olla vaikea saada tarvittavaa määrää palamatonta hevosenlantaa taimilavan lämmönlähteeksi. Silloin voi rakentaa kylmälavan, jossa ei käytetä lämpöalustaa. Kylmä taimilava perustetaan mieluiten syksyllä ja sille valitaan paikka, johon aurinko paistaa lämpimästi keväällä. Noin 30 – 40 cm korkuinen lavakehys kaivetaan maahan siten, että noin puolet kehyksestä jää maanpinnan yläpuolelle ja samalla lava kallistetaan hieman etelään päin. Kehys täytetään taimien kasvatukseen sopivalla mullalla ja peitetään talveksi lehdillä tai oljilla ja lautakannella maan syvään jäätymisen estämiseksi. Maaliskuun loppupuolella kannet ja peitteet poistetaan ja niiden tilalle asetetaan lavaikkunat. Auringon annetaan lämmittää multaa päivisin, mutta yöksi ikkunat peitetään jälleen esimerkiksi lautakannella. Ennen käytettiin lavojen suojaukseen sidottuja olkimattoja. Auringon lämmössä multa sulaa, lämpenee ja kuivahtaa, ja huhtikuussa lava voidaan ottaa käyttöön. Kylmälavassa voidaan kasvattaa esimerkiksi retiisin, salaatin, pinaatin, avomaankurkun, kaalin, useimpien juuresten ja monien koristekasvien taimia.

Kevään edetessä lavan lämpötilaa säädellään tarpeen mukaan lavakehyksen ja lavaikkunan väliin asetettavien puukiilojen avulla. Etenkin ennen avomaalle istuttamista taimia karaistaan tuulettamalla lavaa. Taimien kastelusta ja rikkaruohojen kitkemisestä on tietenkin myös huolehdittava. Uusintakylvöjen avulla vihannessatoa voidaan korjata lavasta myöhäiseen syksyyn saakka.

Haapanen, A. & Salonen F. 1946: Kotipuutarhurin tietokirja. Tilgmannin Kirjapaino, Helsinki.
Koch, Elisabeth 1942: Oma Puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiön Kirjapaino, Porvoo.