KESÄINEN TUOKIO PUUTARHASSA

Heleänä kesäpäivänä puutarhassa vietetty lepo- tai seurustelutuokio virkistää kaikkia aisteja. Vuonna 1915 Kansanvalistuseuran kustantamassa oppaassa kerrotaan, kuinka niin aikuisten kuin lastenkin oleskelu puutarhassa parhaiten tulisi järjestää:

Oleskelupuutarhaa suunniteltaessa, sen pintaa jakaessa ja teitä määräillessä ei ole unhoitettava tarpeellisia oleskelupaikkoja eikä niiden mukavaa asemaa teihin ja asuinrakennukseen katsoen. Aivan tarpeellista on lohkaista puutarha-alueesta esim. sopiva pala lasten leikkikentäksi. Sille on varattava paikka, johon auringonsäteillä on vapaa pääsy. Huomioon on myöskin otettava, että se on asuinrakennuksen läheisyydessä, että asuinhuoneen akkunasta katsellenkin voi seurata lasten hommia ja touhua. Ja vaikka puutarhamme olisi pienikin, emmekä tahtoisi sinne muodostaa erikoisia pengermiä ja nousuja portaineen, on meidän puutarha-alastamme lohkaistava toinenkin palanen järjestääksemme mukavan oleskelupaikan aikuisille. Leikkikentän ja aikuisten oleskelupaikan saattaa yhdistää laajemmaksi kokonaisuudeksi. Oleskelupaikalla saatamme kesäisinä aamuhetkinämme rauhassa ja raittiissa ilmassa katsella postin tuomia sanomia sekä nauttia aamuateriamme. Tämänkin paikan tulee sijaita asuinrakennuksen vierustalla, että aineiden välittäminen, joita keittiöllä on puutarhapöydälle tarjottavana, ei käy hankalaksi. Emme saa myöskään unhoittaa mukavaa, syrjäisen silmältä varjossa olevaa lehtimajaa. […]

Kenen puutarhamaalla on valmiit kasvavat puut, hänen puutarhansa kauneus ja kodikkuus on jo aluen pitäen oikealla kannalla. Tuuhea puu jossain puutarhan kulmassa, missä sen varjo ei häiritse puutarhan kasvullisuutta, saa olla tarjoamassa lehväinsä suojaisen alustan, johon voimme istua levähtämään helteisenä kesäpäivänä tai katselemaan auringon laskua ja hengittämään kesäisen ilman tuoksua kesäisinä iltoina.

Elenius,  Edward 1915: Kotiemme kauneus – Asuinrakennukset, huoneiden sisustus, puutarha.