Hedelmätarhan perustaminen ja hoito

Hedelmäpuut ovat puutarhan kaunottaria kukkiessaan keväällä ja tuottavat runsaan sadon syksyllä. Hedelmätarhan perustamista pohdittiin vuonna 1885 julkaistussa kotitalousoppaassa näin:

Hedelmätarha vaatii alussa joitakin kulunkeja, eikä sen järjestäminen tulekaan varsin helppohintaiseksi. Mutta kun se kerran on päässyt täyteen kasvuun – johon ei kulu, jos sitä jo alusta oikein hoitaa, kymmentä, viittätoista vuotta kauemmin – ei ole juuri muuta tekemistä, kuin korjata siitä hedelmät. Nuoret puut ovat kuitenkin huolella hoidettavat, ei huolimattomasti eikä välinpitämättömästi, vaan hellästi ja lemmekkäästi. Niitä on karsittava, sidottava säleihin ja tuettava; joka syksy on mullitus kaivettava nurin ja vä’itettävä mitä parhaimmalla saatavissa olevalla lannalla ja joka kevät taasen käännettävä sekä aina pidettävä rikkaruohosta puhtaana. Marjapensaat ovat silloin tällöin muutettavat paikoiltaan, varsinkin jos niihin on ruvennut juolasheinää tunkeumaan, jolloin ne ovat kunnollisesti ruokottavat ja istutettavat äskenlannoitettuun maahan.

Langlet, Mathilda: 1885. Perheenemännille kaupungissa ja maalla – Täydellinen käsikirja perhetalouden kaikilla aloilla.  Tampereen Kirjapaino Oy, Tampere.

Hedelmäpuille valitaan puutarhasta aurinkoinen ja tuulelta suojattu paikka. Ennen taimien hankkimista selvitetään, millä puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeellä puutarha sijaitsee ja valitaan vyöhykkeelle sopiva lajike. Puutarhan koko ja maan laatu otetaan huomioon hedelmätarhaa suunniteltaessa. Esimerkiksi omenapuu tarvitsee kasvutilaa lajikkeesta riippuen 4 – 8 m²  ja viihtyy parhaiten lämpimässä ja hiekkapohjaisessa maaperässä. Ennen istutusta maata parannetaan peruskalkituksella lisäämällä siihen dolomiittikalkkia 4-8 kg puuta kohden. Maan humuspitoisuutta lisätään kasvuturpeella tai kuorirouheella. Maan ravinteisuus paranee, kun siihen lisätään palanutta karjanlantaa tai kompostia. Puutuhkaa voidaan lisätä kasvualustaan 2-5 kg istutettavaa puuta kohden.

Istutuskuopan syvyyden tulee olla vähintään 50 cm ja kasvualustan tilavuuden vähintään 0,5 m³. Istutuskuopan tulisi olla mieluummin leveä ja matala kuin syvä ja kapea. Omenapuu viihtyykin hyvin, kun se istutetaan noin 30 cm ympäristöään korkeampaan ja läpimitaltaan noin 1,5 m suuruiseen harjuun. Istutettaessa taimi tuetaan ja kastellaan huolellisesti ja istutuksen jälkeen taimea kastellaan säännöllisesti ja runsaasti. Latvuksen alle voidaan levittää eloperäistä katetta, kuten ruohosilppua, puunkuorta tai puuhaketta, joka estää rikkakasvien kasvun ja pidättää kosteutta. Puun ympärille voidaan myös kylvää viherlannoituskasveja kuten persianapilaa, peltohernettä tai yksivuotista rairuohoa. Syksyllä kasvimassa käännetään lannoitteena kevyesti maahan. Nurmikkoa ei hedelmäpuiden juurille pidä päästää kasvamaan, sillä heinäkasvit ja hedelmäpuut kilpailevat samoista ravinteista. Kevyessä varjossa viihtyvät maanpeittokasvit ovat hyvä vaihtoehto nurmen sijaan.

Hyvään kasvualustaan istutettu nuori puu ei välttämättä tarvitse lannoitusta lainkaan. Myöhemmin edullinen luonnonmukainen lannoite on nokkosvesi. Sitä valmistetaan nokkosista ja vedestä suhteessa 1:10. Nokkosvettä annetaan puille sellaisenaan tai laimennettuna nokkosten liottua vedessä pari päivää. Palanut karjanlanta ja komposti ovat myös hyviä lannoitteita, sillä niiden avulla humus ja pieneliötoiminta maaperässä lisääntyvät. Nykyisin hedelmäpuut kasvatetaan taimistolla siten, että istutusleikkausta ei tarvita. Myöhemmin nuorta puuta leikataan siten, että puulla on selvä runko latvuksen keskellä ja että pääoksat sijaitsevat tasapainoisesti rungon eri puolilla ja ovat mahdollisimman suorassa kulmassa runkoon nähden.

Lähteenä käytetty Anssi Krannilan ja Anne Paalon teosta ”Omenapuu” (WS Bookwell Oy: Porvoo, 2010).