Vadelma

VADELMA (RUBUS IDAEUS)

Hallon (ruots.)

Heimo: Rosaceae

Tyyppi: Pensas

Kukinta-aika: Kesä-heinäkuu

Kukinnon väri: Valkoinen

Korkeus: 1,5 – 3 m

Lehdet: 2–3-pariset, päätöpariset, kukkahaaroissa kolmilehdykkäiset, lehdykät soikeita, terävähampaisia, alta valkohuopaisia tai harmaita

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Koivistonkylä, Tampere

Vadelma viihtyy aurinkoisella mutta tuulensuojaisella kasvupaikalla ravinteikkaassa ja läpäisevässä kasvualustassa.  Vadelman maanpäällinen osa on kaksivuotinen: ensimmäisenä kesänä vadelma kasvattaa vihreän ja haarattoman verson, joka puutuu syksyyn mennessä. Toisena kesänä verso haarautuu, kukkii ja tuottaa marjoja, minkä jälkeen verso kuolee. Marjoneet versot poistetaan kasvustosta maata myöten syksyllä tai seuraavana keväänä. Korkeaksi kasvavat lajikkeet vaativat tukemista, mutta nykyisin myynnissä on myös pensasmaisia lajikkeita. Pitkät versot leikataan noin 150 cm korkeudelta, jolloin ne haaroittuvat paremmin. Vadelmakasvusto on hyvä pitää väljänä ja ilmavana, jotta harmaahome ei vaivaisi kasvia sateisina kesinä.

Vadelmaa on viljelty Suomessa puutarhoissa jo ainakin 1900-luvun alusta saakka. Puutarhavadelmat ovat yleensä satoisampia ja niiden marjat ovat suurempia kuin luonnonvadelman. 1900-luvun alkupuolella maahan tuotiin saksalaista alkuperää olevia lajikkeita kuten ’Preussenia’ ja ’Asker’, ja niitä voi löytää edelleen taimitarhoilta. Myös keltavadelmia on viljelty jo 1900-luvun alusta saakka. Nykyisin on myynnissä myös kanadalaista alkuperää olevia sekä kotimaassa jalostettuja lajikkeita.

Perinnepihan vadelma on aluperin hankittu Tampereen Koivistonkylässä sijainneesta taimitarhasta 1950-luvun alkupuolella. Kasvia käytettiin tontin raja-aitana. Marjat kerättiin satoaikana joka toinen päivä suoraan pahvituokkosiin ja lapset myivät niitä kaupungin keskustassa Laukontorilla. Perheen pienemmät saivat keruuastiaksi juomalasin ja kun lasi tuli täyteen, keräämisen sai lopettaa. Toripäivät olivat lapsille raskaita, sillä perheen isä toi lapset torille työhön mennessään jo aamukuudelta ja vei heidät ruokatunnillaan torilta kotiin. Vadelmat menivät hyvin kaupaksi, toisin kuin mustaherukat. Kotona vadelmista keitettiin myös hyväntuoksuista hilloa.

Alanko Pentti & Kahila Pirkko: 1994. Ukonhattu ja ahkeraliisa. Tammi, 1994
Luontoportti
Kauppila www.kauppila.fi