TARHAUKONHATTU (ACONITUM X STOERKIANUM)
Stormhatt (ruots.)
Paikalliset nimet: Tohvelikukka, laivankyyhkynen, ukohattu, Tyynen ukonhattu
Heimo: Ranunculaceae
Tyyppi: Monivuotinen
Kukinta-aika: Heinä-elokuu
Kukinnon väri: Sininen, valkoinen, valko-ja sinikirjava
Korkeus: 80 – 150 cm
Lehdet: Syvään liuskoittuneet, kiiltävät
Muuta: Koko kasvi on myrkyllinen
Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Akaa, Ikaalinen, Juupajoki, Kangasala, Orivesi, Pälkäne, Tampere, Virrat, Ylöjärvi
Viljelyohjeita
Tarhaukonhattu viihtyy auringossa tai puolivarjossa, tuoreessa ja runsasravinteisessa puutarhamaassa. Sitä lisätään jakamalla syksyllä tai varhain keväällä. Kasvia voi jakaa muutaman vuoden välein. Kasvia käsiteltäessä iho on hyvä suojata.
Viljelyhistoriaa
Suomessa tarhaukonhattua on viljelty jo 1600-luvulla ja se on maamme vanhimpia puutarhakasveja. Aitoukonhattua on käytetty lääkekasvina jo antiikin aikana. Rauhoitettu lehtoukonhattu esiintyy luonnonvaraisena Kaakkois-Suomessa. Aito- ja lehtoukonhattua löytyy puutarhoista enää harvoin. Kuvassa oleva sinivalkokukkainen kirjoukonhattu (A. stoerkianum ’Bicolor’) on tarhaukonhatun lajike.
Kasvin kypäränmuotoinen kukinto on ollut innoituksena kasvin lukuisille kansanomaisille nimille, onpa sitä vanhassa puutarhakirjallisuudessa kutsuttu myös ”rynnäkkökypäriksi”.
Lähteet
Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko 2005: Palavarakkaus ja särkynyt sydän. Karisto Oy, Hämeenlinna.
Alanko, Pentti 2007: Perennat. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna.
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu