Tarhadaalia

TARHADAALIA (DAHLIA X HORTENSIS)

Dahlia (ruots.)

Paikalliset nimet: Daalia, joriini

Heimo: Asterceae

Tyyppi: Mukulakasvi

Kukinta-aika: Heinä-lokakuu

Kukinnon väri: Lukuisia eri värejä valkoisesta mustanpunaiseen ja keltaiseen

Korkeus: 0,3 – 2,5 m

Lehdet: Kiiltävät, tummanvihreät ja näyttävät

Muuta: Erinomainen leikkokukka

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Orivesi, Tampere, Ylöjärvi

Daaliat ovat mukulakasveja, jotka eivät Suomessa talvehdi maaperässä. Mukulat nostetaan maasta syksyllä ensimmäisten yöpakkasten jälkeen ja säilytetään kuivassa ja viileässä talven ajan. Keväällä juurakot voidaan esikasvattaa ruukuissa sisätiloissa. Taimet istutetaan kesäkuun alussa ulos ravinteikkaaseen ja tuoreeseen kasvualustaan aurinkoiselle paikalle. Painavat kukinnot on hyvä tukea ja kuihtuneet kukat poistaa kukinnan pidentämiseksi. Daalia kukkii elokuusta alkaen pitkälle syksyyn mutta on hallanarka.

Daaliat ovat kotoisin Väli-Amerikan vuoristometsistä. Eurooppaan kasvi tuotiin 1700-luvun lopulla. Kasvi sai nimensä ruotsalaisen kasvitieteilijä Andreas Dahlin mukaan. Dahl tosin oli kiinnostunut kasvin mukuloiden käyttämisestä ravintona perunan sijaan, mutta mukulat osoittautuivat kuitenkin liian kitkerän makuisiksi. Kasvisukua kutsuttiin aluksi myös nimellä Georgina venäläisen kasvitieteilijän Johan Georgin mukaan, minkä vuoksi daalioita on kutsuttu Suomessa myös georgiineiksi tai joriineiksi. Suomessa daalioita todennäköisesti kasvatettiin 1900-luvun alusta alkaen, mutta laajemmin daalia tuli tunnetuksi maassamme vasta 1930-luvulla. Euroopassa viljeltiin tuhansia eri lajikkeita jo 1800 -luvulla ja nykyisin lajikekirjo on yhtä runsas. Tarhadaaliat jaetaan lähinnä kukinnon muodon mukaan eri lajikeryhmiin, kuten esimerkiksi koriste-, kaktus-, pallo- ja pompondaalioihin.

Daalioiden talvehdittaminen sopivan viileässä tilassa on tärkeää. Eräässä talossa daalioiden mukuloita säilytettiin makuuhuoneessa sängyn alla, mikä merkinnee, että asuinhuoneet eivät entisaikaan ole olleet yhtä lämpimiä kuin nykyisin.

Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko 2005: Palavarakkaus ja särkynytsydän. Karisto Oy, Hämeenlinna.
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu.