Sinikuusama

SINIKUUSAMA (LONICERA CAERULEA)

Blåtry (ruots.)

Heimo: Caprifoliaceae

Tyyppi: Puuvartinen pensas

Kukinta-aika: Touko-kesäkuu

Kukinnon väri: Vaaleankellertävä

Korkeus: 100 – 150 cm

Lehdet: Sinivihreät, soikeat, yläpinnaltaan vahamaiset

Muuta: Marjat lievästi myrkyllisiä.

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Virrat

Kuusamien laajaan sukuun kuuluva sinikuusama viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla auringosta varjoon. Sinikuusama on erittäin kestävä pensas, mutta parhaiten se viihtyy tuoreessa ja keskiravinteikkaassa kasvualustassa. Sinikuusama tulee lehteen varhain keväällä ja se on tiheäkasvuinen ja kasvutavaltaan pyöreähkö pensas. Kellanvaaleat vaatimattomat kukat jäävät enimmäkseen lehtien peittoon. Sinikuusama kestää aurauslunta ja tiesuolaa, joten se sopii myös liikennealueille. Pensas kestää myös alasleikkauksen.

Sinikuusamasta on Venäjällä jalostettu myös syötävämarjaisia muunnoksia, joiden mustikansiniset marjat muistuttavat maultaan mustikkaa, juolukkaa tai karpaloa.

Sinikuusama on Suomessa luonnonvarainen ainoastaan Kuusamosta Kemijärvelle ulottuvalla alueella, muualla se on puutarhoista luontoon levinnyt viljelykarkulainen. Koristekasvina sinikuusamaa on viljelty ainakin 1900-luvun alusta saakka.

Kertojan setä työskenteli 1910-luvulla erään kansakoulun erityisen upeassa puutarhassa, jota kutsuttiin kauniiksi kuin paratiisi.  Setä sai koulun puutarhasta sinikuusaman taimen. Lapset narrasivat toisiaan syömään sinikuusaman pahanmakuisia marjoja, ja siitä pensas sai nimensä ”pirunmarjapuska”. Sotaleikeissä marjoja puhallettiin liperin ontosta varresta tehdyllä putkella, jota kutsuttiin nimellä ”lipistykki”.

Mustilan Arboretum
Räty, Ella 2009: Viheralueiden puut ja pensaat. Artprint Oy, Helsinki.