Oopiumunikko

OOPIUMUNIKKO (PAPAVER SOMNIFERUM)

Opievallmo (ruots.)

Paikalliset nimet: Liehuva kukka, unikko, ooppium

Heimo: Papaveraceae

Tyyppi: Yksivuotinen

Kukinta-aika: Heinä-elokuussa

Kukinnon väri: Punainen, joskus valkoinen, vaalean- tai tummansinipunainen

Korkeus: 70 – 80 cm

Lehdet: Lehtilapa kapeansuikea, epäsäännöllisen hammaslaitainen, sinivihreä

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Virrat

Oopiumunikko menestyy auringossa, kuivahkossa ja niukkaravinteisessa maassa. Kasvi kylväytyy helposti siemenistä ja saattaa säilyä pitkään vanhoissa puutarhoissa.

Oopiumunikkoa ei tunneta luonnonvaraisena – se lienee kehittynyt itäisen Välimeren seuduilla kasvavasta lajista Papaver setigenum. Suomessa sitä on viljelty Turun seudulla jo ainakin 1600-luvun loppupuolelta alkaen. Oopiumunikko on vanha lääkekasvi, jonka maitiaisnesteen sisältämistä monista alkaloideista lääkkeenä tärkeimpiä ovat morfiini, kodeiini ja papaveriini. Oopiumia käytetään lääketieteessä kipujen lievittämiseen, yskänlääkkeenä ja vaikean ripulin hoitoon. Koristekasvina viljeltävien oopiumunikoiden maitiaisnesteellä ei ole narkoottisia vaikutuksia. Kasvin siemenissä ei ole alkaloideja, mutta siemeniä ja niistä puserrettua öljyä käytetään leivonnaisten koristeeksi ja mausteeksi.

Oopiumunikkoa on kasvatettu lääkkeeksi sekä sinappikuoriaisten ja porkkanakempin torjuntaan. Oopiumunikkoa tiedetään käytetyn Viikin kartanossa sinappikuoriaisten torjuntaan lanttuviljelmillä 100 vuotta sitten. Erään tarinan mukaan kasvin maitiaisneste, ’maito’, maistui lasten mielestä pahalta. Lapset myös kutsuivat pulleita siemenkotia ’possuiksi’.

Kirjailija Joel Lehtonen vietti 1920 – 30 luvuilla kesiä Vanajaveden saareen perustamassaan kesäparatiisissa, jossa kukki myös ”valmu” eli unikko:

Suuri valmu kukkii. Sen sydämeen on piirretty iso valkea risti. Se on kuin mikäkin laupeudensisar, porvarillinen, hieman yksinkertainen, mutta huvittavan herttainen. Ikäänkuin varta vasten nähdäksemme avaa se nyt juuri kokonaan kauhtanansa, jonka se eilen yöhyönteisiltä ankarasti sulki. Se painui silloin umpeen kuin vanhanaikuinen kukkaro, asettui uneen omenapuun juurella. Nyt sen sydän levittäytyy nopeasti aivan silmiemme edessä auki.

Joel Lehtonen 1923: Korpi ja puutarha. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, Hämeenlinna.

Luontoportti Oy
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.