Mehiparta

MEHIPARTA (JOVIBARBA GLOBIFERA)

Hammarbytaklök (ruots.)

Paikalliset nimet: Mehitähti, kalliokäpy

Heimo: Crassulaceae

Tyyppi: Monivuotinen

Kukinta-aika: Heinä-elokuu

Kukinnon väri: Vaaleankeltainen

Korkeus: 20-30 cm korkeat kukintovarret

Lehdet: Ainavihannat, möyheät, pallomaisena n. 3 cm leveänä tyviruusukkeena

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Virrat, Juupajoki

Mehiparta viihtyy aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla samoin kuin kattomehitähti. Hiekka- ja moreenimaa, kivikko tai kallio ovat mehiparralle sopivia niukkaravinteisia kasvualustoja. Mehiparta muodostaa uusia lehtiruusukkeita ohuiden, lankamaisten rönsyjen päihin. Kasvia voi lisätä siemenistä tai irrottamalla ja istuttamalla uudelleen kasvun alussa olevia lehtiruusukkeita. Mehiparta on monokarppinen eli kukkineet ruusukkeet kuolevat, mutta kukkineen kasvin ympärille kasvaa uusia lehtiruusukkeita.

Mehitähtien tapaan mehipartaa on istutettu katoille ja käytetty myös puutarhojen koristekasvina. Mehipartaa tapaa edelleen viljelykarkulaisena vanhojen asuinpaikkojen liepeillä.

Kasvin lahjoittaja on ollut lapsuudessaan 1950-luvulla vanhempiensa kanssa kyläilemässä, jolloin kyläpaikan pihamaalla kasvaneet pallomaiset mehiparrat olivat  olivat kiinnittäneet hänen huomionsa. Hän oli saanut tuoda niitä mukanaan kotisaareen, missä ne viihtyivät  hyvin ja ovat levinneet laajalle alueelle rantapolkua reunustavaan aurinkoiseen kivikkoon.

Alanko, Pentti 2007: Perennat. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna.