Lehtoakileija

LEHTOAKILEIJA (AQUILEGIA VULGARIS)

Akleja (ruots.)

Paikalliset nimet: Akleija, kirppukukka, mamsellinmyssy

Heimo: Ranunculaceae

Tyyppi: Monivuotinen

Kukinta-aika: Kesä -heinäkuu

Kukinnan väri: Valkoinen, tummansininen ja vaaleanpunaisen eri sävyjä

Korkeus: 50 – 80 cm

Lehdet: Päältä vihreät, alta sinertävät, pyöreäliuskaiset, kaunis syysväri

Muuta: Hyvä leikkokukka

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Kasvi on yleinen puutarhoissa koko Pirkanmaan alueella.

Lehtoakileija on vaatimaton kasvualustan suhteen ja kasvaa vähämultaisessakin maassa. Lehtoakileija viihtyy niin auringossa, varjossa kuin puolivarjossakin. Lehtoakileijaa voi lisätä jakamalla tai siemenestä. Kasvin siemenet ovat kypsinä mustia ja ne kylvetään keväällä tai loppukesällä. Siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn ja ne itävät valossa, joten niitä ei peitetä. Samassa puutarhassa yhtä aikaa kukkivat lehtoakileijat risteytyvät keskenään, eivätkä siementaimet ole välttämättä emokasvien kaltaisia.

Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena 20 akileijalajia, mutta Suomessa vain lehtoakileijaa on tavattu villiintyneenä asutuksen läheisyydessä. Lehtoakileijaa on viljelty Suomessa keskiajalta lähtien, ensin lääkekasvina ja myöhemmin koristekasvina. Elias Tillandz (1683) mainitsee sekä valkeakukkaisen että sinikukkaisen akileijan Turun seudun siemenluettelossa ja käyttää niistä suomenkielistä nimeä ”rupuliruoho”. Elias Lönnrotin (1866) mukaan lehtoakileijan ”siemeniä nautittiin ennen iho- ja päärupeja vasten”. Nykyisin akileijat ovat puutarhojen yleisimpiä perennoja.

Alanko, Pentti 2007: Perennat. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna.
Hyötykasviyhdistys 2012: Siemenluettelo. http://www.hyotykasviyhdistys.fi
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu.