KOIRUOHO, MALI (ARTEMISIA ABSINTHIUM)

Malört (ruots.)

Heimo: Asteraceae

Tyyppi: Monivuotinen

Kukinta-aika: Heinä – syyskuu

Kukinnon väri: Kellertävä

Korkeus: 40 – 100 cm

Lehdet: Kapeat, hopeanvärisen karvan peittämät, tuoksuvat murskattuna voimakkaasti

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Akaa, Pälkäne


Viljelyohjeita

Koiruoho suosii aurinkoista kasvupaikkaa ja kuivaa, hiekkapitoista maata. Varjossa tai märillä kasvupaikoilla se ei menesty. Koiruohoa on helppo lisätä siemenestä ja suotuisalla kasvupaikalla se kylväytyy itsestään. Myös pujoa (A. vulgaris), aaprottimarunaa (A. abrotanum) ja rakuunaa (A. dracunculus) viljeltiin ennen lääke- ja maustekasveina koiruohon tapaan.


Viljelyhistoriaa

Koiruohon nimi juontuu kasvin käytöstä koiden karkottamisessa. Samaan käyttötarkoitukseen perustuu nimitys mali, joka taas on peräisin ruotsin yhdyssanan malört, ’koiyrtti’, alkuosasta. Koiruoho on eräs Euroopan vanhimmista ja tunnetuimmista lääkekasveista, jota on käytetty mitä moninaisimpien sairauksien ja vaivojen hoitoon. Suomessa kasvi tunnettiin jo 1400-luvulla, jolloin se mainittiin Naantalin luostarin yrttikirjassa. Kasvia käytettiin perinteisessä lääketieteessä yleisesti vielä 1800-luvulla. Koiruohoa käytettiin myös oluen ja erityisesti absintin maustamiseen. Koiruohon sisältämä tujoni saattaa olla suurina annoksina myrkyllistä. Elias Lönnrot käytti vuonna 1860 julkaistussa Flora Fennicassa koiruohosta nimeä koimaruna, ja kirjoitti sen käytöstä seuraavaa:

Hyvä vatsanparantava ja matoin surmaava lääke. Viinassa liottamalla saadaan siitä kukkaviinaa, jota kiitetään hyväksi väänteitä asettamaan ja kadonnutta syöntihalua korjaamaan kuin myöski horkan, keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi, mutta kuumetaudeissa, rintakivuissa, pistoksissa ja liikaverevyydessä se ei ole hyvä.


Kasviin liittyviä tarinoita Pirkanmaalta

Koiruohoa kuivattiin 1950-luvulla nippuihin sidottuna. Sairastapauksissa koiruohoa haudutettiin kahvissa ja kahvia annettiin lääkkeeksi sairastuneelle. Lasten suussa lääke maistui pahalle!


Lähteet

Häkkinen Kaisu & Lempiäinen Terttu 2007: Agricolan yrtit. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu