ISOHIRVENJUURI (INULA HELENIUM)
Ålandsrot, alant (ruots.)
Paikalliset nimet: Hirvenjuuri, noitatohtorin kasvi, vaarinkukka, se isolehtinen, oolanti
Heimo: Asteraceae
Tyyppi: Monivuotinen
Kukinta-aika: Heinä-syyskuu
Kukinnon väri: Keltainen
Korkeus: 0.6 – 2 m
Lehdet: Jopa metrin pituiset, soikeat, päältä karheat ja alapinnalta nukkakarvaiset
Muuta: Hyvä perhoskasvi
Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Kangasala, Orivesi, Virrat, Ylöjärvi
Viljelyohjeita
Isohirvenjuuri viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla, kuivahkossa ja hiekkaisessa kasvualustassa. Kasvia voidaan lisätä jakamalla tai kylvämällä siemenet avomaalle mieluiten syyskuussa. Kasvi voi säilyä kasvupaikallaan vuosikymmeniä ilman hoitoa.
Viljelyhistoriaa
Isohirvenjuuri tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Suomessa ja Turun seudulla kasvi tunnettiin 1600-luvun lopulta alkaen nimellä ”Olandinjuuri” (Elias Tillandz, 1683). Kasvia on käytetty niin keuhkotaudin kuin vatsavaivojenkin hoitoon ja eläinten lääkitsemiseen. Kasvin juurta on käytetty myös ravinnoksi ja alkoholijuomien maustamiseen. Nykyisin kasvia tavataan viljelyjäänteenä vanhan asutuksen liepeillä.
Kasviin liittyviä tarinoita Pirkanmaalta
Perinnepihan kasvinäytteistä yksi on peräisin lahjoittajalta, jonka isoisä käytti kasvia lääkintään. Kasvia kutsuttiin tämän vuoksi ”noitatohtorin kasviksi”.
Lähteet
Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko 2005: Palavarakkaus ja särkynytsydän. Karisto Oy, Hämeenlinna.
Luontoportti Oy
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu.