Humala

HUMALA (HUMULUS LUPULUS)

Humle (ruots.)

Heimo: Cannabaceae

Tyyppi: Ruohovartinen monivuotinen köynnös

Kukinta-aika: Heinä–elokuu

Kukinnon väri: Kellanvihreä

Korkeus: 1-6 m

Lehdet: Karheat, 3–5 -liuskaiset, terävästi sahalaitaiset

Muuta: Humala on kaksikotinen kasvi, jonka hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Emikukinto on käpymäinen, kun taas hedekukinto on monihaarainen, jopa 10 cm pitkä terttu.

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Hämeenkyrö, Ikaalinen, Pälkäne ja Virrat

Humala viihtyy tuoreessa tai kosteassa, runsasmultaisessa ja ravinteikkaassa puutarhamaassa. Humalan kasvupaikka on mieluiten puolivarjoinen. Köynnös viihtyy myös aurinkoisella paikalla, jos kasvualusta on tarpeeksi kostea ja ravinteikas. Humala kasvaa nopeasti ja muodostaa tuuhean ja peittävän kasvuston salkoon tai säleikköön.

Humala kuuluu Etelä- ja Keski-Suomen ranta- ja puronvarsilehtojen alkuperäiskasveihin. Humala on levinnyt monesti asutuksen piiristä lähimetsiin, joten luonnonesiintymien erottaminen viljelykarkulaisista on vaikeaa. Hedeyksilön löytäminen on varma merkki esiintymän alkuperäisyydestä: viljelyssä on ollut vain emikasveja, eikä hedeyksilöitä istutettu humalatarhaan, sillä kukkien pölytys heikensi sadon laatua.

Humalaa on perinteisesti käytetty oluen mausteena. Kasvin emikukinnot muodostavat karvaita hartseja, jotka antavat olueen sen luonteenomaisen maun, estävät pilaantumista ja kirkastavat juoman. Humalan kukinnot olivat Ruotsi-Suomessa veronmaksuväline ja talonpojilla oli lakisääteinen humalanviljelypakko aina vuoteen 1915 asti ja siksi lähes joka talon ja torpan pihapiirissä seisoi humalasalko. Nykyisin olutteollisuus käyttää tuontihumalaa.

Luontoportti Oy
Alanko P. & Kahila P.: 1994. Ukonhattu ja ahkeraliisa. Perinteiset koriste- ja hyötykasvit. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1994