Kompostiuutteen levitys Iidesjärven pellolla traktoriruiskulla.
Bioaktiivisten kompostivalmisteiden käytöstä on saatu kannustavia kokemuksia tämän vuoden kasvukauden aikana tehdyistä peltokokeista. Biologisen maanhoidon menetelmiä maataloudessa testattiin yhteistyössä kumppanimaatilojen kanssa Biologinen maaperänhoito ja ravinneomavaraisuus -hankkeessa. Biologisen maanhoidon keskiössä on maaperän ravintoverkon merkityksen ymmärryksen lisääminen suhteessa maaperän ja kasvien hyvinvointiin sekä bioaktiivisten kompostituotteiden valmistus ja käyttö. Tiloilta saadut käytännön tulokset antavat arvokasta tietoa siitä, miten bioaktiivinen komposti voi vaikuttaa kasvien terveyteen ja maaperän biologiaan. Tulokset ovat kaikissa koeasetelmissa myönteisiä, mutta tuovat esille myös sen, että muutos vaatii kärsivällisyyttä sekä muutoksen viljelijän ajattelutavoissa käytännön viljelytekniikoiden muuttamisen lisäksi.
Kaurakokeilu Rekolan biodynaamisella tilalla Kangasalla
Rekolan biodynaamisella tilalla Kangasalla testattiin rohkeassa kokeessa bioaktiivisen kompostin mahdollisuuksia parantaa kaurasatoa ja maan terveyttä. Koe tehtiin lohkolla, jolla lehmät olivat laiduntaneet neljä vuotta, minkä jälkeen on viljelty viljaa. Valitulla lohkolla oli kuitenkin vakava maaperän tiivistymisongelma, paljaita laikkuja ja rikkakasveja.
Kokeessa verrattiin tilan perinteisiä viljelykäytäntöjä bioaktiivisen kompostin levitykseen. Kompostia levitettiin 765 m²:n koealalle, ja kauran siemenet käsiteltiin kompostiuutteella ennen kylvöä. koealalle annettiin myös kompostiuutetta (150 l/Ha) kaksi kertaa kasvukauden aikana. Vertailulohkolle ei tehty mitään käsittelyä. Molempia lohkoja seurattiin koko kasvukauden ajan mikrobiologisilla maaperäanalyyseillä ja satomittauksilla.
Koealalla oli alkuvaiheessa ongelmia kylvön viivästymisen ja epätasaisen itämisen kanssa. Kauran kasvaessa eroja kuitenkin ilmeni. Vähemmän tiivistetyillä alueilla koekaura kukoisti ja sen kasvu oli selvästi terveempää. Koealalta saatiin huomattavasti enemmän satoa vertailulohkoon verrattuna. Koealalta saatiin satoa jopa 400 g/m², kun vertailulohkon sato oli 230 g/m². Kun koko lohko (myös voimakkaasti tiivistyneet alueet) sato kerättiin, koelohkon satoetu kaventui kuitenkin 1980 kg/ha verrattuna vertailulohkon 1890 kg/ha.
Mikroskoopilla tehdyt maaperäanalyysit paljastivat lupaavia suuntauksia:
- Sienibiomassan lisääntyminen, joka on ratkaisevan tärkeää ravinteiden kierron kannalta
- Alkueläinpopulaatioiden kasvu, joka tukee maaperän ravintoverkon dynamiikkaa
- Kompostiuutteella lisätyt sukkulamadot eivät kuitenkaan onnistuneet asettumaan, mikä osoittaa, että maaperää on parannettava edelleen
Hivenaineanalyysi osoitti, että koekaura sisälsi enemmän kalsiumia, mangaania, natriumia, rautaa ja sinkkiä, mikä viittaa parempaan ravinnetiheyteen.
Vaikka koe osoitti potentiaalia, se myös korosti kokonaisvaltaisen maaperänhoidon merkitystä. Bioaktiivisen kompostin yhdistäminen käytäntöihin, kuten maaperän mekaanisen häirinnän vähentämiseen ja ylilaiduntamisen estämiseen, voisi parantaa tuloksia entisestään.
Rekolan kokeilu osoittaa, miten biologiset menetelmät voivat tukea sekä maaperän uudistumista että sadon laatua, mikä on vakuuttava osoitus kestävistä viljelykäytännöistä.
Frigårdin luomutila: Porkkanan terveyden parantaminen bioaktiivisella kompostilla
Frigårdin luomutilalla testattiin bioaktiivista kompostia porkkanakokeessa. Tilalla istutettiin kaksi 50 metrin riviä porkkanoita (Rodelica-lajike) sekä koe- että vertailulohkolle. Koska yhden kontrollirivin itävyys oli epätasainen, vertailussa keskityttiin yhteen riviin kummaltakin lohkolta. Koelohkolle levitettiin kompostia, kun taas vertailulohkolla käytettiin mädätettyä kananlantakuiviketta. Lisäksi koelohkon siemenet käsiteltiin kompostiuutteella ennen kylvöä, joka tapahtui viikkoa myöhemmin kuin vertailulohkolla.
Bioaktiivista kompostiuutetta levitettiin kasvukauden aikana kahdesti koealalle, ja mikrobiologiset analyysit ja silmämääräiset havainnot tehtiin jokaisen levityksen jälkeen. Maaperäanalyysit osoittivat sienibiomassan ja alkueläinpopulaatioiden merkittävää kasvua koealueella. Vaikka bakteerien biomassa väheni, maaperän terveyden tasapainottamiseksi niiden määrän olisi vieläkin vähettävä. Huomattavaa on, että sukkulamadot kukoistivat käsitellyssä maaperässä, mikä on lupaava indikaattori ekosysteemin elpymisestä.
Syyskuun sadonkorjuu osoitti, että koeporkkanat olivat selvästi etulyöntiasemassa. Koelohkon sadossa oli vähemmän vahingoittuneita porkkanoita: 15 prosenttia verrattuna 32 prosenttiin vertailulohkolla. Bioaktiivisella kompostilla käsitellyillä porkkanoilla oli parempi taudinkestävyys, erityisesti pehmytmätää vastaan.
Hivenaineanalyysi osoitti, että koeporkkanoiden ravinnepitoisuudet olivat paremmat, ja kaliumin, mangaanin, raudan ja magnesiumin pitoisuudet olivat korkeammat kuin vertailukokeessa.
Porkkanakoe osoittaa, että bioaktiivisesti kompostoitu lanta on huomattavasti parempi kuin maatunut eläinperäinen kuivike, jota tiloilla yleisesti käytetään. Se on myös taudinkestävyydeltään ylivoimainen, ravinnetiheydeltään parempi ja maaperän terveydentilaa parantava. Siirtyminen bioaktiiviseen kompostiin vaatii aikaa, vaivaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa maatilan hoitoon, mutta hyödyt ovat mullistavia.
Frigårdin kokemukset osoittavat, että bioaktiivinen komposti voi olla osa kestävää ja vaikuttavaa strategiaa, jolla voidaan parantaa sekä maaperän että viljelykasvien suorituskykyä biologisessa viljelyssä.
Yllä: Frigårdin porkkanakokeilun sadon tulokset. Oranssi koelohkolta, sininen vertailulohkolta.
Vasemmalla: Kompostiuutetta levitettiin porkkanakokeessa reppuruiskulla. Uutetta levitettiin kaksi kertaa kasvukaudella, 20 litraa kerrallaan. Lisäksi lohkolle levitettiin kompostia ja siemenet käsiteltiin ennen kylvöä kompostiuutteella.
Iidesjärven peltokoe AhlmanEdulla: Biologisen maanhoidon tutkiminen
AhlmanEdulla toteutettiin kasvukaudella 2024 kokeiluja bioaktiivisilla kompostituotteilla nurmiviljelyssä olevalla vuokrapellolla Tampereen Iidesjärvellä. Tässä kokeessa keskityttiin siirtymään tavanomaisesta maankäsittelystä luonnonmukaiseen maankäsittelyyn ja samalla seurattiin maaperän terveyttä, mikrobiologiaa ja rehusatoa.
Vuosikymmeniä perinteisesti hoidetulla pellolla oli tyypillisiä ongelmia: paljon rikkaruohoja, paljaita alueita ja 25-30 cm:n syvyydessä oleva tiivistymiskerros. Biologinen analyysi vahvisti maaperän mikrobiologian epätasapainon: bakteerien biomassa oli liian suuri, sieniä oli liian vähän ja alkueläimiä ja sukkulamatoja ei esiintynyt lainkaan. Nämä ovat tyypillisiä havaintoja, kun maata on muokattu pitkään perinteisin menetelmin ja käytetty mineraalilannoitteita.
Pelto jaettiin vertailua varten kolmeen lohkoon:
- Koeala: Vähennetty mineraalilannoitus (vain 25 % alkuperäisestä määrästä vuoteen 2024 mennessä), 2 m³/ha bioaktiivista kompostia, joka levitettiin syksyllä 2023, ja kolme kertaa kompostiuutetta (150 l/ha) vuoden 2024 aikana
- Vertailulohko: vähennetty mineraalilannoitus, mutta ilman kompostia tai uutetta
- Perinteinen lohko: Normaali mineraalilannoitus ja tavanomaiset käytännöt
Lisäkylvöön valittiin monipuolinen siemenseos biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi. Sadonkorjuu tehtiin kahdesti, kesäkuussa ja elokuussa, ja sato mitattiin kaikilla lohkoilla.
Tulokset
Vaikka tavanomaisen viljelylohkon satotaso oli korkein (33,9 paalia hehtaarilta verrattuna 16 paaliin hehtaarilta koelohkolla), koelohko osoitti lupaavia parannuksia maaperän biologiassa. Tärkeimpiä havaintoja olivat seuraavat:
- lisääntyneet alkueläinpopulaatiot, jotka ovat lähellä maaperän terveyden kannalta suotuisia tasoja
- Tuholaiskärpässienten esiintyminen, joka on merkki maaperän ravintoverkon tasapainon paranemisesta
- Vaikka tiivistyminen oli edelleen merkittävää, se väheni koealalla vertailulohkoon verrattuna, mikä viittaa maan rakenteen paranemiseen.
Tulokset korostavat, että siirtyminen luonnonmukaiseen viljelyyn on asteittainen prosessi. Vaikka koealalla sadot olivat alhaisemmat kuin tavanomaisesti viljellyllä koealalla, maaperän biologian ja rakenteen parantuminen on ratkaiseva askel kohti pitkän aikavälin kestävyyttä.
Tiivistymiskerrosten täydellinen murtaminen edellyttää biologisen ennallistamisen ja mekaanisten toimenpiteiden, kuten maanpohjan kyntämisen tai jankkuroimisen, yhdistelmää. Tämä koe korostaa kärsivällisyyden ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan merkitystä uudistuvissa viljelykäytännöissä.
Teksti, kuvat ja kaaviot:
Dora Tkalec
Projektiasiantuntija
Biologinen maaperänhoito ja ravinneomavaraisuus -hanke
AhlmanEdu
