Etusivu/Alkutuotanto/Suomenkarja/Pohjoissuomenkarja

Pohjoissuomenkarjan jalostus

Kuvalliset sonnien suvut

Pohjoissuomenkarjasta oli tuotosseurannassa vuonna 2020 mukana 312 lehmää (vuonna 2019 336 lehmää). Keinosiemennyskäyttöön ostetaan yksi sonni vuodessa. Jalostukseen pätevät samat asiat, kuin itäsuomenkarjalla.

Pohjoissuomenkarjan keskituotos oli 5 484 kg vuonna 2016.

Pohjoissuomenkarjan jalostuksessa muuhun suomenkarjaan nähden erona on se, että Ruotsista on tuotu ja on mahdollista tuoda aina lisää ainesta fjällko-rodusta. Toki olisi tärkeätä saada oma kanta sellaiseksi, ettei tarvitsisi käyttää fjällko-sonneja jatkuvasti.
Pohjoissuomenkarjalle löytyy myös kahdeksan eri sonnisukua, joista kolme on suomalaisia ja loput fjällkota. Tietoa fjällko-sonneista voit etsiä täältä ruotsiksi.

Parhaat suomalaiset pohjoissuomenkarjan sonnit maitoindeksien perusteella (Faba 07/2021):

Bisan Yrtti 103
Pelson Huuma 99
Kiviniemen Komia 98
Hirsimaan Säilä 98
Ylinahanmaan Kusti 98
Hägglunds Uman 95
Niskamaan Puuma 95
Smedmans Örjan 93
Pelson Häkä 92
Pelson Heppu 91

Pohjoissuomenkarjan sukupuut ladattavina pdf-tiedostoina

PSK-suku 1.

PSK-suku 2.-5. fjallko

Psk -suvut 6.-8.

PSK sonnit arvostelu 0219

Pohjoissuomenkarjan jalostuksen historiaa

Pohjois-Suomen Karjanjalostusyhdistys (PSK) perustettiin vuonna 1905 Oulussa. Lapin alueella oli monenkirjavaa karjaa, eikä perustamisvaiheessa tehty mitään määritystä PSK-eläinten väristä. Kantakirjat eriytettiin kuitenkin punaiseen ja valkoiseen karjaan. Tavoitteena oli ”keskikokoinen, matalajalkainen, hienotekoinen, useimmiten sarveton eläin selvällä lypsytyylillä ja suhteellisesti kehittyneellä etu- ja takaruumiilla.” PSK:n ensimmäinen kantakirja ilmestyi vuonna 1910. Kantakirjan eläinten kokoamista viivästytti alueen harva asutus, vaatimattomat karjanhoito-olosuhteet sekä se, että alueen eteläosissa kasvatettiin ruskeaa maatiaiskarjaa ja pohjoisempana valkoista maatiaiskarjaa.

Ensimmäinen tuotokseen perustuva kantakirjavaatimus kirjattiin pohjoissuomenkarjalle 1912, jolloin kantakirjaan pääsemiseksi vaadittiin 80 rasvakilon vuosituotos. Vuodelta 1915 saatiin ensimmäiset tarkkailukarjojen tulokset Lapista. Silloin tarkkailussa oli edistyneimmät tilat (45 tilaa, 309 lehmää, 6,9 lehmää/tila), joiden karjan tuloksiksi oli merkitty 1652 kg maitoa/lehmä ja voirasvaa 64 kg rasvaprosentin ollessa 3,9.

Väri tuli ensimmäistä kertaa kantakirjavaatimukseksi vuonna 1925, kun PSK keskittyi vain pohjoisimman Suomen valkoiseen lapinkarjaan. Kantakirjavaatimusta täsmennettiin siten, että siihen hyväksyttiin vain valkoisia lehmiä, joilla sai olla punaisia tai mustia täpliä.

Syyskesällä 1944 evakuoitiin Lapin sodan alta karjoja runsaasti Pohjois-Ruotsiin ja osaksi Etelä-Suomeen. Koska iso osa karjoista hävisi tai jäi Ruotsiin, sodan päätyttyä tuontirodut alueelle valtasivat aluetta ja alkuvaiheessa ollut pohjoissuomenkarjan jalostustyö ei päässyt oikein alkua pidemmälle.
60-luvulla pohjoissuomenkarjan määrää verotti myös rotujen vaihtuminen länsisuomenkarjaan ja tuontirotuihin. Ilmiö näkyi nopeasti pohjoissuomenkarjassa, jota oli sotavuodet verottaneet jo pahasti. Tämä johtui eläinten saamisen hankaluudesta, sillä muita rotuja oli helpompi saada tilalle ja jalostaa niitä. 60-luvulta lähtien pohjoissuomenkarjaa jäi vain uskollisille rodun kannattajille ja syrjäisemmille tiloille. Pohjoissuomenkarjan jalostusta vaikeutti tuolloin se, että keinosiemennyskäytössä ei ollut yhtään jälkeläisarvosteltua sonnia. Karjaa lisättiin näillä muutamalla uskollisella tilalla omilla tai naapureiden kanssa yhteisillä sonneilla, jotka olivat ainakin osittain psk-taustaisia.

Lapin ja Perä-Pohjolan alueen tarkkailulehmistä vielä 1959/60-tarkkailuvuosina oli 99,3 % suomenkarjaa, kun ayrshiren yleistyessä 60-luvulla sk-rotujen määrä lähti voimakkaasti laskemaan koko Suomessa. Tarkkailuvuonna 1974/75 suomenkarjaa oli Perä-Pohjolan ja Lapin alueella karjoista 25,4 %, mikä oli koko Suomen alueista isoin osuus. Tuolloin koko maassa suomenkarjaa oli enää 9 % tarkkailukarjoista. Tämä luku sisältää kaikki suomenkarjarodut.

Keinosiemennyksessä ei ollut käytössä ainuttakaan jälkeläisarvosteltua psk-sonnia ennen 80-lukua. Kun Suomessa herättiin pohjoissuomenkarjan häviämiseen, keinosiemennyskäyttöön hankittiin 1983 syntynyt Äkkijyrkän Kuninkaan Poeka, joka oli Mustakorva-löydöslehmän ja fjällko-sonnin jälkeläinen. Ensimmäinen psk-sonni keinosiemennyksen alkuvuosina oli vuonna 1956 Pelkosenniemellä Mäkelän tilalla syntynyt Ampu 9114 Uudenmaan keinosiemennysyhdistyksellä, mistä myytiin siementä Lapin keinosiemennysyhdistykselle. Ampullekin kertyi tiineyksiä tilastojen mukaan vain 214 kappaletta. Myös muita pohjoissuomenkarjan keinosiemennyssonneja on oletettavasti ollut keinosiemennysyhdistyksillä, mutta tiedot ja annokset näistä sonneista ovat hävinneet valitettavasti historian hämärään.

Lisää tietoa rodun pelastustyöstä löytyy esim. Ilmari Majurin Oukanmäki-blogista.

Lähteet: Myllylä, Lauri. 1991. Suomenkarja – maan alkuperäinen karjarotu.
Raudaskoski, Erkki. 1994. Tornionlaakson karjataloudesta kautta aikojen. Tornionlaakson vuosikirja 1994.

SA-kuva Lehmiä Kemijärven lentokentän äärellä Kemijärvi, Ketola 1941.09.15

SA-kuva. Lehmiä Kemijärven Ketolan Lentokentän äärellä 15.9.1941.

Mustavalkoinen kuva pohjoissuomenkarja lähdössä evakkoon Haaparannassa

SA-kuva. Evakkokarjaa Haaparannan lähellä 19.9.1944.

SA-kuva. Vanha evakkoemäntä lehmäänsä juottamassa, Haaparanta 19.9.1944.

pohjoissuomenkarjan lehmä laiduntamassa

Ahlmanin pohjoissuomenkarjan lehmä Ylläs, josta tuli 13-vuotiaana toinen rotunsa satatonnari kesäkuussa 2021. Kuva: Riitta Niiranen

Pohjoissuomenkarjan sonnit kuvallisina sukupuina

PSK-sonnit Sukupuu 1 Fjällko
PSK-sonnit Sukupuu 2 Fjällko
PSK-sonnit Sukupuu 3 Fjällko
PSK-sonnit sukupuu 4 Fjällko
PSK-sonnit Sukupuu 5 Fjällko
PSK-sonnit Sukupuu 6
PSK-sonnit Sukupuu 7
PSK-sonnit Sukupuu 8