ISORITARINKANNUS (DELPHINIUM ELATUM)
Riddarsporre (ruots.)
Heimo: Ranunculaceae
Tyyppi: Monivuotinen
Kukinta-aika: Heinä – elokuu
Kukinnon väri: Sininen, sinivioletti
Korkeus: 100 – 150 cm
Lehdet: Suuret ja syvään sormiliuskaiset
Muuta: Koko kasvi on myrkyllinen. Hyvä leikkokukka.
Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Pälkäne
Viljelyohjeita
Ritarinkannus viihtyy aurinkoisella, tuulensuojaisella kasvupaikalla tuoreessa, runsasravinteisessa ja multavassa maassa. Ritarinkannuksia lisätään joko siemenestä tai juurakkoa jakamalla. Keväällä kylvettäessä siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn. Kasvi kylväytyy myös itsekseen.
Viljelyhistoriaa
Isoritarinkannus on luonnonvarainen Itä-Euroopasta Siperiaan ulottuvalla alueella. Lääkekasvina sitä on viljelty Suomessa jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Elias Tillandzin (1683) luettelossa se esiintyy nimellä ”Riddarin Cannus” ja Pietari Kalm on tiettävästi viljellyt ritarinkannuksia Turun akatemian puutarhassa 1700-luvun lopulla.
Lähteet
Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko 1994: Palavarakkaus ja särkynytsydän. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Keuruu.
Salo, Ulla ja Pertti 2011: Pihan perinnekasvit. Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna.
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.